Koketsu ni irazunba koji o ezu

Moi kaikille ja terveiset Tokiosta! 

Ajattelin tässä kirjoituksessa kertoa vähän matkapäivistä (su-ma) ja ensimmäisestä treenipäivästä (ti).

Lähdin tosiaan junalla Kuopiosta Suomen aikaa klo 11.30 kohti Helsinkiä. Junamatkasta nyt ei ole erityisempää kerrottavaa, vaihdoin lähijunaan Tikkurilassa ja saavuin aikataulun mukaan 15.45 maissa Helsinki-Vantaalle. Lennon lähtöaika oli 18.30, joten kaikkeen lentokenttäsähellykseen oli 2-3 tuntia aikaa. Ruumaan menevien laukkujen vienti meni ilman murheita, kyselin siinä samalla matkustusluokan korotuksen hintaa, ja paljastuikin, että koneessa on paljon tyhjää tilaa, eli tulin saamaan oman rivin, eli matkustusluokkaa ei siinä mielessä kannattanutkaan korottaa.

Lento ei kuitenkaan lähtenytkään 18.30, vaan sain jo iltapäivällä tietää, että uusi lähtöaika on 20.00. Menin siis non-Schengen alueelle Premium Plaza loungeen ja istuin siellä ihan loppuun, eli 19.00 asti. Ehti syödä ja tehdä tietokonehommat pois alta. No, ei siinä, mutta sieltä lähtiessä lennon lähtöaika siirtyi 21.45 asti ja se jo hieman alkoikin ärsyttää. Saatiin 17 € kupongit lentokentän palveluihin ja kävin tekemässä ostoksia odotellessa. Hetken päästä tuli tieto, että lähtöaika onkin nyt 21.15, joten boardingiin päästiin jo ennen yhdeksää. Kone lähti lopulta sitten 21.24 ilmaan.

Lento itsessään oli ihan suhteellisen kivuton. Hintaan kuului ruokaa sekä nousun jälkeen että hieman ennen laskua, ne ihan piristivät fiilistä kyllä. Koitin nukkua Suomen aikaa n. 00.30-06.00, mutta todellisuudessa unessa olin ehkä puolet tuosta ajasta. Loppu lentoaika menikin sitten leffaa ja sarjaa katsoessa sekä aamupalaa syödessä, oikeastaan vasta viimeinen 1-2 tuntia lentämistä alkoi vähän kyllästyttää. Japanissa oltiin 10.42 Suomen aikaa, eli 16.42 Japanin aikaa. (Tästedes ajat Japanin aikoja, eli +6h Suomen aikoihin.) Kentällä meni maahantulojuhlallisuuksissa jonkun verran aikaa, joten kentältä pääsinkin ulos vasta joskus klo 18 aikoihin.

Tarkoitus oli ehtiä käydä katsomassa tuleva harjoittelupaikka jo ma-iltana, mutta hotellille pääseminen vaati n. tunnin junamatkustamista ja 15 minuuttia kävelyä, eli kello olikin sitten jo Hombun sulkemisaika (n. 19.30), kun pääsin huoneeseen. Mietin jo siinä yltä päältä hiessä istuessani, että tämä taisikin olla jo ensimmäinen treeni, sen verran paljon oli kantamuksia ja taistelua niiden kanssa, että olo oli kuin pidemmänkin keikon (harjoituksen) jälkeen. Ilta typistyikin sitten suihkuun, pieneen jaloitteluun Shinjukun alueella ja iltaruokashoppailuihin 7elevenistä. 

No entäs se jetlag? No, heh... Olin niin väsynyt jo klo 21-22 aikoihin, että oli hankala uskoa, että Suomessa elettiin parasta iltapäiväaikaa. Sinnittelin hereillä noin klo 23.15 asti, jonka jälkeen simahdin heti ja nukuinkin sitten ihan aamuun asti. Reilu 8 h unta ja herätyskello soitti aamupalaa varten. Olo oli hämmentävä, sillä olin nukkunut hyvin, ulkona oli valoisaa, mutta tuntui silti kehossa hieman väärältä, vähän niin kuin darraiselta. Aamupala oli ihan jees, kuvasta voinee päätellä jotain. :) Ihan kaikkea en vielä ensimmäiseen aamupalaan jaksanut ottaakaan, kroppa kuitenkin eli periaatteessa klo kahta yöllä Suomen aikaa. Jonkun verran on kyllä etua siitä, että tekee työkseen 24 h vuoroja, sillä tulee nukuttua juuri silloin kun ehtii ja herättyä jatkuvasti pitkin yötä ym. 

Oltiin Konstamikko-sanin kanssa viestitelty vielä maanantai-iltana, että suunnitelmastani poiketen tulenkin ensimmäisenä päivänä iltatreeniin klo 17.30. Totesin, että vaikka kroppa pelaa aikaerosta huolimatta melko hyvin, voisi olla aika hurja temppu olla ekoissa treeneissä jo aamulla 6.30, eli Suomen aikaa keskiyöllä. Aamupalan jälkeen katsoin hieman reissun tehtävää ja nähtävää -listaa ja päätin käydä lähialueella Don Quijote -kaupassa pyörimässä ja etsimässä adapteria laturiin. Olin ma-iltana ostanut 7elevenistä sellaisen muuntajan, jolla saa puhelinta ja kelloa ladattua, mutta tietokone uhkasi jäädä ilman virtaa. Don Quijote - tuo pingviinilogostaan tunnettu yleiskauppa - olikin aika mielenkiintoinen paikka. Samasta kaupasta sai isoja veitsiä, K18-leluja, elektroniikkaa ja jäätelöä. Adapteri kuitenkin löytyi! Paluumatkalla kävin vilkaisemassa Family Martia, joka oli 7elevenin kaltainen ruokakauppa.

Hetki tietokonetöitä ja sitten ensimmäiseen treeniin. Lähdin kävelemään Hombu dojolle 16.45, kävelymatkaa on hotellilta jotakuinkin 800 metriä eli n. 10 minuuttia rauhallista jaloittelua. Olin hyvissä ajoin tiskillä ja olin mielestäni perehtynyt etukäteen melko hyvin ennakkoon siihen, mitä Hombulla tulee ottaa huomioon. Menin dan-passin ja Aikikai-jäsenkortin kanssa tiskille, tervehdin japaniksi ja aloin kohteliaasti esittäytyä englanniksi. Kerroin, että tulen ensimmäistä kertaa ja olen täällä kuukauden. Lyhyesti kerrottuna vaati 5 minuuttia ja kolme asiakaspalvelijaa ymmärtämään, mitä halusin, ja lopputulos olikin se, että heillä ei voi maksaa kuukauden maksuja kuin kalenterikuukausi kerrallaan. Eli siis - joudun maksamaan nyt ¥2200 eli n. 13 € / päivä harjoittelusta muutaman päivän ajan, kunnes sitten 1. kesäkuuta alkaen maksan kuukausimaksun, joka on ¥14,300 eli n. 84 €. Kuopiossa treenaan vuoden tähän hintaan, mutta on tämä sen arvoista. :)

Aikikai Hombu Dojo

Hombulta ei oikein saa ottaa sisältä kuvia tai videoita, joten jos paikan ilme ja muu miljöö kiinnostaa, niin tsekkaa tähän väliin tämä n. 7 minuutin video (YouTube). Dojo itsessään oli yllättävänkin koruton ja simppeli, ja, no ... hiostava. Hiki oli jo ennen treenejä, kun ilma ulkonakin oli sateinen ja lämmin. Juttelin ennen treenejä pitkät tovin Konstamikko-sanin kanssa (jos luet tätä Konstamikko, niin kiitos seurasta, huippujuttu, että nähtiin jo heti!) ja hän antoi toki vinkit tuleviin treeneihin. 

Harjoitukset ohjasi eräs Hombun kokeneista opettajista, Hayato Osawa shihan (8. dan). Alkuun tehtiin pieni alkulämmittely, ehkä reilu 5 minuuttia, mikä oli sinänsä yllättävää, sillä oletin, että Hombulla ei olisi aikaa yhteisille alkuverryttelyille. Se oli kuitenkin tosi hyvä juttu! Sitten ensimmäinen harjoite... ja kyllä, mikäs muukaan, kuin tai no tenkan-ho! Eli hyvin perusteista liikkeelle. Sitten tehtiin irimiharjoite shomen uchista ja siirryttiin harjoittelemaan tekniikoita morotedorista. En nyt avaa tähän sen enempää treenien sisältöä, mutta hyvin perusjuttuja tehtiin. 

Treenin jälkeen oli naama punainen ja hiki ihan ilmaston mukainen...

Sain huikean treeniparin, Japanissa asuvan belgialaismiehen, joka oli erittäin ystävällinen ja osaava. Hombulla ei käytännössä puhuta ollenkaan treenien aikana. Sen sijaan hyvin pienessä tilassa treenataan ... ja treenataan. Yhtä tekniikkaa tehdään noin 10 minuuttia, tietysti neljän välein rooleja vaihtaen, mutta uudelleen ja uudelleen. Kuten kirjoitin, hikihän siinä tulee jo ennen aloitusta, mutta yllättävän hyvin sitä jaksoi treenata! Puolessa välissä treeniä alkoi jo vähän väsyttää, mutta se fiilis meni vartissa ohi. Loppuun tehtiin seesteinen suwariwaza ryotedori kokyu-ho ja selänvenytykset, sitten olikin jo loppukumarrusten ja kiitosten aika. 

Hombulla siivotaan joka treenin jälkeen, mutta sekä harjat että lattiarätit oli jo kaikki menneet, kun ruuhka edestäni purkautui. Tämä kokemus jäikin sitten vielä odottelemaan tulevia päiviä. :) Omat vaatteet päälle ja kevyessä tihkusateessa kohti hotellia. Ruoka ja suihku olivat melkein yhtä jees kuin eilen matkustamisen jälkeen.

Huomenna sitten aamutreeniin jo heti klo 6.30! Ohjaajana on itseoikeutetusti lajin perustajan eli O'Sensei Morihei Ueshiban pojanpoika, nykyinen Doshu (suurmestari) Moriteru Ueshiba. 

Ja hei, jos on jotain, mitä erityisesti haluaisitte nähdä ja kuulla täällä olemisesta, laittakaa vaikka viestiä tai kommenttia tähän blogiin, niin toteutetaan!

Mikko