Narau yori narero

Moi ja hyvää sunnuntaita!

Ensimmäinen Japani-viikko on nyt takana ja vajaa 3 viikkoa vielä edessä. Sen tietää jo nyt varmaksi, että aika tulee menemään todella nopeasti. 

Yöllinen Kabukicho / Shinjuku

Viime kirjoituksen jälkeen totesin, että on varmaan parempi pitää yksi aikidovapaapäivä. Liikuttua tulee muuten sen verran paljon, että vaikka mihin tahtiin söisi ja hyvinkin nukkuisi, niin hiemanhan tuo jo alkaa länsimaisia luita kolottaa. Polvien lisäksi paljosta kävelystä särki myös hieman nilkat, joten perjantai aikidovapaana teki ihan hyvää. Tuntui itse asiassa tosi pitkältä ajalta, kun torstaiaamun jälkeen seuraava treeni oli vasta lauantai-iltapäivänä.

Tokyo Tower

Lauantain keiko oli tähän astisista ehdottomasti paras. Harjoituksen ohjasi Yoshiaki Yokota shihan (8. dan) ja kyseinen sensei oikeasti osasi opettaa. Yleisesti ottaen Hombulla pitkälti vain opettaja lyhyesti näyttää ja sen jälkeen harjoitellaan 10 min. Opettaja usein kyllä kiertää, mutta pysähtyy neuvomaan vain yksittäisiä harjoittelijoita. Yokota-sensei taas hyvinkin selkeästi näytti, mitä asiaa halutaan harjoiteltavan ja myös kesken harjoittelun halusi näyttää osalle porukasta, mitä korjata. Osin tästä syystä, ja varmaan myös osin siitä, että minulla oli vanhempi japanilainen herrasmies harjoitteluparina, niin ei tuntunut treenin aikana jatkuvasti siltä, että voimat loppuvat, vaan pikemminkin jaksoi ilman ylimääräistä juomataukoa tosi hyvin. Tatami tuntui muuten todella tyhjältä, tilaa oli ruhtinaallisesti - ja silti laskin, että meitä oli paikalla n. 50 hlö.

Riisiä, yakitori-kanaa ja sakea

Se hyvin jaksamisen harha katkesi kyllä aika äkkiä, kun tänään sunnintaina Doshu ohjasi aamun harjoitukset. Itse senseissä ei ollut mitään yllättävää sinänsä, vaan harjoitusparissa. Hän taisi ehkä olla jonkun sortin tunnetumpikin mies, sillä Doshukin kävi hänelle pariin kertaan juttelemassa ja erikseen aluksi tervehtikin häntä. Ensimmäinen puolituntinen meni sinänsä ihan hyvin, vaikka meno olikin kovaa, mutta toisen puolituntisen aikana tämä harjoitusparini ilmeisesti totesi, että jos tahtia täytyy hidastaa, hän lisää kovuutta. Nikyo ura -lukot olivat todella kovia. Ehdotin jossain vaiheessa harjoitusta, että tehtäisiin jujigarami ilman ukemia, sillä tilaa oli sen verran vähän. Hän totesi, että ukemi kuuluu tehdä, sillä se on kunnioitusta toista kohtaan. Hyväksyin tämän, mutta eipä aikaakaan kun kotegaeshia tehdessä hän ei itse tehnyt ukemia, vaan jäi nojailemaan käteeni. Noh, yhtä kaikki, hän oli todella lahjakas, ja selvisin lähes vammoitta myös tästä kurituksesta... :)

Sensō-ji

Ainiin, sen verran täytyy nyt oikein kehuskella, että Doshu kävi tänään kahdesti puhumassa minulle! Ensimmäisellä kerralla kysyi, mistä olen kotoisin ja nyökytteli hyväksyvästi. Toisella kertaa hän tuli kysymään, kun harjoituspari oli runnonut aikansa nikyota menemään, että onko kaikki okei. Näytti varmaan siis ulospäinkin siltä, miltä tuntuikin... Ensi viikolla on näillä näkymin tarkoitus vierailla Igarashi- ja Kobayashi-senseiden dojoilla. Niistä lisää sitten ehkä ensi kirjoituksessa!

Muun turisteilun osalta mainittakoon, että perjantaina tuli käytyä katsomassa Tokion keisarillista palatsia (ulkoa, oli suljettu), Tokyo Toweria ihan ylhäältä asti (250 metriä!) ja Sensō-ji-temppeliä. Lauantaina taas tein aamulla pikaisen kierroksen Uniqlossa ja GU:ssa (vaatekauppoja) sekä treenien jälkeen illalla pyörähdin Kabukichon alueella mm. Omoide Yokocho -kujalla, syömässä katuruokaa ja maistamassa sakea parissa paikallisessa kuppilassa. Tänään onkin sitten niin hurjat suunnitelmat kuin pyykinpesu. :)

Key Club

Palaillaan taas!

Mikko