Hitoiki tsuite mo iin da yo

Moikka taas!

Viikonloppu alkaa olla täällä Japanissa takana ja sunnuntai kääntyy yötä kohti. Kerrataan nyt hieman viikonlopun tapahtumia. Kuten viime kirjoituksessa uumoilin, perjantai alkoi suuntaamalla kohti Kyoto Budo Centeriä. Treenit alkoivat klo 9, mutta sinne meni sen verran huonosti julkista liikennettä, että lähdin hotellilta jo klo 8, jotta ehtisin treeneihin. Sekään ei kyllä auttanut, sillä bussi tuli pysäkille n. 12 minuuttia myöhässä ja myöhästyi vielä lisää ajaessaan kaupungin läpi. Japanissa julkinen liikenne on normaalisti todella aikataulussa, mutta se koskee lähinnä junia ja metroja. Kioton bussit tuntuvat olevan säännönmukaisesti aina myöhässä, vähintään sen pari minuuttia. 

Eipä siinä, mutta jäin myös vahingossa kiireessä pois väärällä pysäkillä. Minulla oli bussin myöhästymisen vuoksi muutenkin vain 15 minuuttia aikaa ehtiä harjoituksiin, ja kaiken lisäksi paikka oli minulle täysin vieras. Väärältä pysäkiltä kestikin sitten vielä n. 5 minuuttia Budo Centerille. Kun ehdin pihaan, aikaa oli enää 10 minuuttia, eikä treenipaikka ollut minulle lainkaan tuttu. Pihamaalla oli useita rakennuksia, eikä missään selkeästi lukenut, mihin kuuluu mennä. Olin toki katsonut Googlen kuvista rakennuksen kuvia, mutta ne kuvat itse asiassa osoittivat eri rakennusta, missä treenit sitten lopulta olivat. Suuntasin avoinna olevasta ovesta lottoamalla sisään erääseen rakennukseen, aikaa oli enää n. 8 minuuttia. Meinasin jo lähteä kotiin, mutta olin luvannut ihmisille tulevani näihin harjoituksiin. Menin huonolla Duolingo-japanillani kysymään työntekijältä, mistä löytäisin aikidoharjoitukset, ja sain kuin sainkin suht ymmärrettävät ohjeet, miten löydän harjoituksiin. Olin harjoitussalin ovella 5 minuuttia ennen harjoitusten alkua. Minut ohjattiin kyllä reippaasti vaihtamaan asua, mutta olihan se nyt selvää, että olin myöhässä.

Vihaan myöhässä olemista. Se on jo Suomessakin yksi inhokkiasioistani, mutta Japanissa se on äärimmäisen noloa. Vaikka vaihdoin harjoitusasun päälleni ennätysvauhtia, ehtivät he silti aloittaa jo aikitaison (alkulämmittelyn). Kumarsin tatamin reunalta ja Okamoto-sensei nyökkäsi hyväksyvästi. Olin myöhässä lopulta vain minuutin tai kaksi, mutta sekin on tietysti jo liikaa (ainakin itselleni). Treenit itsessään olivat huippuhyvät. Treenien jälkeen juttelin muutaman treenikaverin kanssa ja he kertoivat, että seuraavaksi kannetaan tatamit vielä pois varastoon. Eli muu porukka oli siis tullut jo niin aikaisin paikalle, että he ehtivät kantaa tatamit saliin. Hävetti entistä enemmän. Ei se toki tuntunut muita haittaavan. 

Kyoto Budo Center - ei se rakennus, joka näkyy Googlen kuvissa...

Illalla oli aika mennä seuraamaan Chris Mulligan -sensein (7. dan shihan) aseharjoituksia. Chris Mulligan on Sandokai Aikido Kyoton Senior Technical Director, joka aloitti harjoittelun vuonna 1972. Hän matkusti Japaniin vuonna 1978 ja vietti siellä 11 vuotta harjoitellen pääasiassa Aikikai Hombu Dojolla useiden shihan-opettajien johdolla, myöhemmin erityisesti Ichiro Shibata shihanin oppilaana. Palattuaan Yhdysvaltoihin Chris-sensei perusti yhdessä Yoko Okamoto -sensein kanssa Portland Aikikain Yoshimitsu Yamada -sensein ohjauksessa. Nykyään Mulligan ja Okamoto -senseit toimivat tosiaan Sandokai Aikido Kyoton pääkaksikkona ja ovat myös pariskunta. 

Matka illan aseharjoituksiin Nishijin Dojolle alkoi sinänsä normaaliin tapaan. Jätin puvun hotellille, sillä olin menossa vain seuraamaan harjoituksia. Mutta, kuten arvata saattaa, ei mennyt kaikki taas putkeen. Myös illan bussi oli myöhässä, yli 10 minuuttia. Olin varannut 15 minuuttia extra-aikaa, mutta sekään ei riittänyt. Bussi oli dojon pysäkillä klo 18.28 ja harjoitukset alkoivat 18.30. Juoksin pysäkiltä dojon ovelle ja olin paikalla tasan puolelta. Turhaan kiirehdin - he olivat aloittaneet harjoitukset jo ennen puolta. Ja kyllä, taas hävetti. Mietin jo mielessäni, että nyt vuokraan sen polkupyörän, maksoi mitä maksoi. Chris-sensei tosin ohjasi minut vain iloisesti istumaan ja vaikutti vain tyytyväiseltä, että tulin seuraamaan. Harjoituksissa tehtiin bokken-harjoitteita ensin yksin, sitten parin kanssa. Treenien loppupuolella he alkoivat harjoitella "roku no kata" -nimistä parikataharjoitetta, joka vaikutti allekirjoittaneen silmään tismalleen eräältä ken awase -katalta. 

Harjoitusten jälkeen ojensin myös Chris-senseille hieman tuomisia Suomesta ja keskustelimme harjoituksista. Minua oli ohjattu aiemmin pyytämään lupa osallistua harjoituksiin lähettämällä sähköpostia ja kertomalla aseharjoittelustani Suomessa. Kerroin, että Suomessa harjoitellaan poisottoja (tachi-, jo- ja tantodoria) sekä perusharjoitteita (ken- ja jo-suburit sekä kata 13 ja 31, jowaza), sekä jos haluaa, saa graduoinnissa näyttää awase ho- sekä kumijo- ja kumitachi-katat. Chris-sensei otti tämän asian puheeksi ja kysyi, harjoittelenko Iwama-tyylin aikidoa. Sanoin, että en, vaan Aikikai-tyylin. Chris-sensei naurahti ja totesi, ettei Hombulla harjoitella aseita. Nauroimme tälle asialle yhdessä, kyllähän hekin nimittäin Sandokai Aikido Kyotolla harjoittelevat aseita pari kertaa viikossa. Chris-sensei antoi lopulta minulle luvan osallistua tuleviin perjantai-illan aseharjoituksiin sillä ehdolla, että tyhjennän mieleni aiemmasta ja harjoittelen sillä tavalla, kun hän opettaa. Tämän tietysti lupasin tehdä.

Elämänviisauksia karaokepaikasta

Lauantaina sitten suuntasin aamulla Chris-sensein aseettomiin aikidoharjoituksiin Nishijin Dojolle. Päätin ottaa vielä aiemman bussin, etten vain taas olisi myöhässä! Tuntui hölmöltä lähteä harjoituksiin niin kovin aikaisin, mutta parempi nyt olla varmasti ajoissa. Ja kyllä, bussihan oli aikataulussa, ja olin puku päällä dojolla jo 30 min ennen harjoituksia. Noh, parempi näin... Harjoitukset olivat monipuoliset, haastavatkin! Minulle tuli Chris-sensein liikkeistä ja otteista mieleen hieman Suomessa laajalti opettanut Timo Kiviharju -sensei (6. dan shidoin), ja jos Timo luet tätä, niin kyllä, hyvällä tavalla! 

Lauantain harjoitusten jälkeen juttelin erään treenikaverin kanssa, että sunnuntaina taitaa olla yleinen vapaapäivä, kun Kiotossa ei ole aikidoharjoituksia. Sain sitten tietää, että normaalisti kyllä, mutta heillä on nyt seminaari, kun Hombu Dojon Terumasa Hino -sensei (6. dan shihan) tulee ohjaamaan kaksipäiväisen leirin Kiotoon. Sunnuntaina olisi pitkä seminaaripäivä Budo Centerillä ja maanantaina sitten yksityisempi pienemmän porukan treeni Nishijin Dojolla. Olimme Ilmarin kanssa varanneet sunnuntaille Hozugawan veneretken, ja olin muutenkin matkustuksesta, aikaerosta ja viisistä peräkkäisistä treeneistä aika väsynyt, joten päätin olla osallistumatta sunnuntain seminaariin, vaikka se olisikin ollut hieno mahdollisuus. Pyysin pääsyä maanantain osuuteen, mutta se oli valitettavasti jo täynnä. Olen tässä odotellut mahdollisen peruutuspaikan perään, mutta ei ainakaan ole vielä kuulunut mitään, joten taitaa tulla nyt kahden päivän aikidotauko (su-ma). Normaalistihan maanantaisin on muitakin treenejä, mutta maanantaina on Japanin kansallinen vapaapäivä, keisarin syntymäpäivä. Siitä lisää myöhemmin. Mutta täytyy sanoa, että tuntuu harmilliselta pitää heti kahden päivän treenitauko tässä matkan alkupuolella!

Hozugawa-veneajelun loppumetreillä

Tulipa paljon tekstiä aikidosta, joten kirjoittelen tähän nyt lyhyesti muista asioista. Perjantaina ei noiden kahden treenireissun lisäksi ehtinyt kovasti muuta tehdä. Lauantaina suuntasimme illalla kaupungille ja kävimme parissa eri pubissa. Kävimme kaikkineen muutamassa eri paikassa ja eräässä kansainvälisessä paikassa lauloimme karaokeakin. Karaokehan on todella suosittua Japanissa! Tänään kävimme jo aiemmin mainitulla Hozugawan koskiajelulla. Yli 400 vuoden historian omaava jokireitti tarjosi hauskan ja viihdyttävän tavan ihailla yhtä Kioton kauneimmista maisema-alueista. Noin kahden tunnin aikana kuljetaan 16 kilometriä Hozugawa-jokea pitkin Kameokasta Arashiyamaan, ja matkan varrella koetaan sekä rauhallisia osuuksia että muutamia jännittäviä koskia. Iloiset veneenlaskijat kertoivat reitin nähtävyyksistä, luonnosta ja historiasta, joten matkustajat voivat nauttia maisemista turvallisesti ympäri vuoden vaihtuvien vuodenaikojen väreissä.

Noniin, nyt varmasti jo riittää tältä erää. Ensi viikolla treenipäivät ovat siis tiistaista lauantaihin. Polkupyörää en nyt rahan säästämiseksi vielä vuokraa, mutta täytyy alkaa kulkea super aikaisilla busseilla. Enää en aio olla myöhässä... Mutta näin, jatketaan taas muutaman päivän kuluttua!

Mikko