Kenkou daiichi

Moi ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Viikonloppuna on taas tapahtunut jos vaikka ja mitä, joten katsotaanpa hieman niihin päiviin. Aloitetaan siitä ikävimmästä asiasta, nimittäin pienistä fyysisistä haasteista. Ken vaivojaan valittaa on vaivojensa vanki, vai miten se sanonta menikään. Mutta - aika lailla koko toisen Tokion viikon ajan on ollut huomattavissa varsinkin seizassa istuessa lievää takareisi-polvitaive-kipuilua. Asia ei sinänsä ole minulle mikään uusi juttu, vaan tämänkaltaista jumeilua on ollut ennenkin, joten koitin hoitaa sitä venyttelyllä ja huolellisella lämmittelyllä. Perjantaiaamuna heräsin kuitenkin siihen, että jalat olivat normaalia kankeammat ja polvitaipeiden kipu oli aiempaa pahempi. Jumppailin jalkojani pitkin päivää, ja ne kyllä vertyivät hyvin, mutta treenien suhteen piti tehdä jokin päätös. Takana oli juuri kuusi aikidopäivää putkeen ja lauantaina edessä Kodaira Dojolla vierailu, jota en halunnut riskeerata, joten päätin olla menemättä illan aikidoon Hombulla. Tai no, menin kyllä paikalle, mutta vain takariviin istumaan (kengaku). Se oli päätöksenä ihan hyvä, sillä oli parempi mahdollisuus tarkkailla Miyamoto-sensein tyyliä. Nyt, kun olin kuukauden Kiotossa Okamoto-sensein dojolla, on heidän tekemisessään helppo nähdä yhtäläisyyksiä. Miyamoto-, Okamoto- ja Tissier-senseillä on pitkä historia, josta voi lukea esimerkiksi tästä haastattelusta. Kengakun jälkeen kävin vetreyttämässä jalkojani vielä pienellä pyörälenkillä Shinjukun illassa.

Yoyogi-puisto, hanami ja aurinkoa

Lauantaina olikin sitten (toivottavasti) reissun aikaisin herätys, sillä kello soitti klo 4.30. Herätykselle oli hyvä syy, nimittäin 6.30 alkavat harjoitukset Kobayashi-sensein Kodaira Dojolla. Minun piti ensin kävellä n. 1,5 km Seibu-Shinjukun asemalle, josta vajaan tunnin juna vei Kodairan asemalle. Siellä edessä oli taas 1,5 km kävely, kunnes saavuin Kodaira Dojolle. Kyseinen dojo on perustettu 1960-luvun loppupuolella Yasuo Kobayashi -sensein toimesta. Monet hänenaikaiset opettajat lähtivät ulkomaille, mutta Kobayashi-sensei päätti panostaa aikidon levittämiseen Japanissa. Ei sillä, Aikido Kobayashi Dojo -konsepti on varmasti yksi levinneimmistä aikidoverkostoista ympäri maailman. Harjoitukset lauantaina ohjasikin itseoikeutetusti Yasuo-sensei, mutta hänen poikansa Hiroaki-sensei on nykyinen Dojo-cho. Oli mahtavaa nähdä soshihan vielä paremmissa voinneissaan kuin kaksi vuotta sitten viimeksi käydessäni: hän ohjasi itse alkulämmittelyt, teki mae ukemeita ja veti treenit muutenkin alusta loppuun. Hän täyttää tänä vuonna 90 vuotta, siinä tavoitetta meille kaikille. Harjoituksen jälkeen sain pitää pienen esittäytymisen, antaa tuomiset opettajalle ja joimme porukalla tatamilla vihreää teetä. Paikalla oli myös Noriko-san (5. dan), josta viime kerralla käydessäni myös kirjoitin, hänen kanssaan enimmäkseen juttelimme. Lisäksi tapasin pitkän linjan harjoittelijan, amerikkalaislähtöisen Barbaran, joka oli myös asunut Suomessa 1980-luvulla ja oli kulkenut Kobayashi-sensein mukana jo vuosikymmenet.

Lauantaina oli myös Japanissa yksi hanamin pääpäivistä, eli lähes kaikki alueen puistot olivat täynnä ihmisiä. Ja kun sanon täynnä, tarkoitan Suomen kesäfestari-tasoa, jossa puhelinverkkokin lakkaa toimimasta. Olin sopinut erään suomalaisen kanssa meneväni Yoyogi-puistoon, ja siellä ollessamme näimme yhtäkkiä Suomen lipun. Suuntasimme sen luo ja paikalta löytyi Suomalaiset Japanissa -Facebook-ryhmän tapaaminen. Lopulta istuimme heidän seurassaan pitkälti toista tuntia. Yoyogista suuntasimme vielä käymään Shinjuku gyoenissa, eli myös puistossa hanamia katsomassa. Illalla oli aika hyvä fiilis käydä majoituksessa makuulleen, kun takana oli aikidoharjoitusten lisäksi 22 000 askelta ympäri Tokiota. Pakko todeta myös, että on eräänlaista harhaanjohtamista aina sanoa, että on Tokiossa, sillä se koostuu 23 erityisalueesta (ku-alueet), sekä niiden lisäksi useista kaupungeista, kunnista ja kylistä Tokion metropolialueella. Hallinnollisesti Tokio on prefektuurin tasoinen metropoli, joka yhdistää sekä kaupunki- että maakuntahallinnon. Eli esimerkiksi Shinjuku-ku on yksi näistä 23 erityisalueista. Ja esimerkiksi aiemmin mainitsemani Hashimoto ja Kodaira eivät edes kuulu näihin keskustan erityisalueisiin.

Suomalaisten hanami-juhla

Sunnuntaina taas lähdin aamulla kohti Mitakan aluetta, jossa sijaitsevassa Subaru General Sports Centerissä järjestettiin erään Tokion osa-alueen aikidonäytös. Konsta ja Minna harjoittelevat aikidoa myös Harukaze Dojolla, jossa opettajana toimii Masato Ishi -sensei (6. dan shihan). Harukazen porukka oli yhtenä osana tätä näytöstä, joten oli mukavaa päästä seuraamaan tilaisuutta. Näytös koostui siis vain eräästä pienestä alueesta Tokiota ja sen harjoittelijoista, mutta silti paikalla oli ainakin kolmen ikäisiä lasten aikidoryhmiä ohjaajineen, eri dojojen edustusryhmiä ja paikallisia shihaneita esiintymässä. Näytös kesti noin kolme tuntia ilman taukoja. Keskustelimme Konstan kanssa siitä, että olisi oikeastaan aika mielekästäkin vaikka kerran vuodessa jonkin ison leirin yhteydessä järjestää suomalainen aikidonäytös, olisiko sitten vaikka aina Oyama-sensein tai vastaavan Hombun opettajan vieraillessa Suomessa? Aikidonäytös olikin viimeksi ainakin 2024, kun Igarashi-sensei vieraili opettamassa Turussa. Suomalaiset ovat vaan niin kovin tarkkoja, etteivät kehtaa esiintyä, jos eivät koe olevansa täydellisiä. Sama videokuvaamisen suhteen. Japanissa sitä ongelmaa ei ole, sillä jo pienestä pitäen tämä näytöskulttuuri on osa heidän harrastamistaan. Sunnuntain näytöksestä tuli vähän mieleen suomalainen kevätjuhla. 

No mutta, sunnuntaina suuntasin myös läheiseen edulliseen sentoon, eli kylpylään. Sento on japanilainen julkinen kylpylä, jossa peseydytään ja rentoudutaan lämmitetyssä normaalissa kylpylävedessä. Onsen taas on kylpylä, jossa käytetään luonnollista kuumasta lähteestä tulevaa mineraalipitoista vettä. Viime reissulla kävin parikin kertaa onsenissa, joten nyt oli hyvä kokeilla sitten sentoa. Noh, en tiedä oliko suurin ero kuitenkaan vedessä, vaan siinä, että tämä edullinen sento oli sen viimeksi käymäni onsenin pesutilan kokoinen. Ei siinä siis vikaa ollut, oli lämmin allas, kuuma allas ja kylmä allas, jotka sitten tasapainottivat hyvin toisiaan. Altaiden puolella tuli viihdyttyä hieman alle tunti, se lämpötilan vaihtelu oli toki hyvää jaloille, mutta muuten alkoi jo vähän kyllästyttää. Kylpylän pukuhuoneessa oli myös vaaka, jossa moni kävi, joten kävinpä minäkin. Ja jos sitä on uskominen, niin suosittelen Japanin matkailua kaikille (-4 kg)!

Konstan lennokas ukemi näytöksessä

Tänään maanantaina aamulla kello soitti taas 5.30 ja suuntana oli Doshun aamutreenit - tai niin ainakin luulin. Hombulla eräs Aikikain työntekijä saapui saliin ennen ohjaajaa ja kertoi, että harjoituksia kuvataan tänään. Heti sen jälkeen saliin saapui Dojo-cho Mitsuteru Ueshiba, ja ajattelinkin ensin, että Doshu tulee heti perässä, kuten yleensä maanantaiaamuisin, mutta näin ei käynyt. Dojo-cho siirtyi ohjaajan paikalle ja kumarrettiin. Alkulämmittelyiden aikana pohdin hieman jännittyneenä, mitähän jalkani tykkäävät treeneistä, kun Dojo-chon treeneistä usein jopa puolet saattaa olla suwariwazaa (polviltaan tehtävää tekniikkaa). Onnekseni tällä kertaa treeneissä kaikki tekniikat tehtiin pystystä, paitsi tietysti lopuksi suwarikokyuho. Harjoitusparinani oli eräs venäläinen nainen (taas, mutta eri kuin viimeksi), ja kävipä Dojo-cho taas tekemässä tekniikkaakin minulle, joten kiva juttu. 

Nyt sitten pitääkin pohtia, vaihdanko tulevien päivien harjoitussuunnitelmaa, kun harjoitukset ohjasikin Dojo-cho eikä Doshu. Ei sillä kovasti väliä ole, mutta olin suunnitellut torstaiaamulle Dojo-chon harjoitukset. Vaihtoehtona olisi mennä aamun toisiin harjoituksiin, jotka ohjaa Osawa-sensei, mutta hänen harjoituksensa on myös huomenna. Minut pyydettiin myös torstaina osallistumaan harjoituksiin Shioya-sensein dojolle, mutta niistä ehdin jo kieltäytyä kohteliaasti. (Shioya-sensei on Yamashima-sensein oppilas, joka vieraili myös Suomessa ainakin pari vuotta sitten.) No mutta, näitä vaihtoehtoja on tässä nyt hyvää aikaa pohdiskella koko alkuviikko. Kiitos taas lukemisesta, palataan!

Mikko