Otsukaresama deshita!

Sunnuntaipäivää kaikille!

Hurjia uutisia on kuulunut maailmalta, enkä nyt tarkoita pelkästään Suomen menestystä hiihtolajeissa maailmancupissa. Toivottavasti saavat pommitukset loppumaan siellä toisella suunnalla Aasiaa, ihan vain siviilienkin vuoksi. Japanissa kuitenkin rauha maassa ja aurinko paistaa - ainakin tänään. Vähän eri kuin Suomessa, kuulemma. Viime kirjoituksesta onkin nyt useampi päivä, joten voisi kuvitella, että on kovastikin kerrottavaa. Ehkä ei kuitenkaan, mutta kerrotaan nyt kuitenkin viime päivien kulusta.

Aloitetaan taas aikidolla. Torstaina oli luvassa mustavöisten dan-harjoitukset, jotka ohjasi Okamoto-sensei. Dan-harjoituksissa ei sinänsä ole mitään kovin maata mullistavaa, ehkä yksi tai kaksi juttua tehdään, joita ei tehtäisi All levels tai Basic -harjoituksissa. Meni sitten mihin tahansa harjoituksiin, Okamoto-sensein liikkumisesta ja vahvoista tekniikoista on aina oppimista. Yksi Okamoto-sensein "signature-liikkeistä" on kyllä ehdottomasti ushiro tenkan, jota voi katsoa esim. tältä videolta. Aikido Kyoton dojolla tehdään paljon myös sokumen irimi -sisäänmenoja, joita ei niin paljoa ehkä Suomessa käytetä. 

Nishijin Dojon shomen ja kamiza
Ikebana vaihdetaan säännöllisesti

Torstain harjoituksista lähtiessä tajusin, että olin tänne blogiinkin kirjoittanut väärin, eli en ollutkaan menossa lauantaina Budo Centerille, sillä ne Budo Centerin treenit ovat perjantaiaamuisin. Ja perjantaisin olin saanut luvan osallistua Mulligan-sensein aseharjoituksiin. Ja ei, kaksia treenejä ei nyt pääasiassa huvita käydä, kun on tämä reilun kahdeksan viikon ja noin 45 treenin rupeama ihan tarpeeksi rankka itselle jo ilman sitäkin. :) Joten - perjantaina suuntasin sitten illan aseharjoituksiin. Aseharjoituksissa tehtiin taas ensin yksilöharjoitteita, eli lyöntejä ja pistoja, minkä jälkeen tehtiin muutamia parikatoja. Paljon on samaa kuin Suomessa, mutta pienetkin erot saavat aivot usein vähän solmuun. Sama toki vartalotekniikassa.

Lauantaina oli vuorossa Mulligan-sensein harjoitukset, joihin saa osallistua 2. kyu ja sitä korkeammat vyöarvot. Tehtiin muun muassa puukon poisottoja ja lopuksi osa pääsi tekemään randoria, tai taninzugakea, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Käytännössä siis kolme hyökkääjää käy päälle ja tekijä yrittää päästä niistä nopeasti eroon. Tärkeää on hyvä liikkuminen ja nopea yhdestä hyökkääjästä eroon pääseminen. Mulligan-sensei opetti mielestäni erittäin oivaltavasti, että tässä harjoitteessa on tärkeää ikään kuin päästä yhdestä hyökkääjästä läpi, jotta pääsee jo seuraavan hyökkääjän luo. Hänen randoriinsa voi perehtyä tällä videolla. 

Muun muassa tällaista täällä syödään, tämä annos n. 7 €

Tänään sunnuntaina olikin sitten harjoituksista vapaa päivä. Kävin tunnin kävelyllä Kamojoen varrella. Aloitin kävelyn Shimogamo-jinjalta, joka on yksi Kioton vanhimmista ja arvostetuimmista šintopyhäköistä. Se sijaitsee Kamo- ja Takanojokien yhtymäkohdassa ja sitä ympäröi ikiaikainen Tadasu no Mori -metsä. Se tunnetaan rauhallisesta, luonnonläheisestä tunnelmastaan sekä klassisesta valkopunaisesta arkkitehtuuristaan, ja kuuluu Kioton UNESCO‑kohteisiin. Oli upea aurinkoinen päivä! Tämän jälkeen olikin luvassa sitten viikon perinteinen pyykinpesuilta.

Shimogamo-jinjan ema-tauluissa on hymyileviä kasvoja

Muutoin tällä viikolla olen melko onnistuneesti saanut edistettyä graduani, sillä sain ohjaajalta selkeät kommentit, joihin tarttua. Gradussa on jo noin 60 sivua, ja seuraavaan graduohjaukseen 10.3. mennessä saan siihen varmaan 5 vielä lisää. Aika valmiista paketista aletaan siis jo puhua. Uskaltaisikohan sitä arvella, että sen saisi palautukseen jo maaliskuun aikana? Ken tietää... Vielä olisi yksi toinen essee ja yksi exam-tentti luvassa ennen kuin saan hakea maisterintutkintoa. Ilmarin lähdettyä on toki ollut hieman tylsempääkin, mutta toisaalta muutama rauhoittumispäivä ennen huomista, eli ystäväni Iiriksen tuloa maahan, oli ihan hyvästä. 

Huomenna on luvassa klo 6.45 zazen ja tämän jälkeen heti perään 7.00 aikidoa. Siitä se uusi treeniviikko lähtee taas käyntiin, aika Kiotossa on nyt puolivälissä ja paljon on vielä nähtävää, koettavaa ja opittavaa. Jatketaan taas!

Mikko