Shoshin wasuru bekarazu

Terve taas!

Melkein alkaa olla jo tapa tämä sunnuntai-illan blogikirjoitus. Täytyy ehkä jossain kohtaa vähän rikkoa kirjoitusrytmiä, mutta täällä taas ollaan. :) Ajattelin aloittaa tämän kirjoituksen pienellä budopohdinnalla, joka on tässä viime päivinä pyörinyt mielessä.

Umeda Sky Building, n. 170 m korkeudesta

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, pyrin käymään vuosittain useammalla aikidoleirillä sekä vierailemaan eri dojoilla. Samoin tämä Japanissa käynti liittyy samaan pohdintaan: Shoshin. Shoshin tarkoittaa budossa aloittelijan mieltä: avointa, uteliasta ja ennakkoluulotonta asennetta harjoitteluun. Se muistuttaa, että myös edistynyt harjoittelija oppii parhaiten, kun ei takerru omaan taitotasoonsa tai oletuksiinsa. Käytännössä se näkyy siinä, että tuttuunkin tekniikkaan suhtaudutaan kuin ensimmäistä kertaa. Olen todennut, että aloittelijan mieli on eräs tärkeimmistä voimavaroista, joita budoka tarvitsee mennessään uuteen paikkaan harjoittelemaan. Usein vuosien aikana harjoittelijoille kehittyy tietty malli ja tyyli tehdä ja harrastaa, josta saattaa vahingossa muodostua jopa se "ainoa" tapa tehdä. Jos joku ei tee niin, jätetään leikki kesken tai purnataan vastaan. Shoshin wasuru bekarazu - älä unohda aloittelijan mieltä. Kun uudella dojolla opettaja näyttää miten tehdään, on suotavaa tehdä samalla tyylillä. Silloin voi löytää itsestään ja aikidostaan jotain uutta ja oppia paljon syvällisemmin.

Toisinaan aloittelijan mieli tulee kyllä ihan pyytämättäkin. Monesti täälläkin harjoituksissa huomaa, että vaikka tehtäisiin jotain aivan perusasiaa, kuten nyt vaikka ai hanmi katatedori ikkyota, niin jos sekä jalkojen että käsien liikkeet sekä keskustan käyttö tehdään hieman eri tavalla kuin on tottunut, on siinä aika helposti solmussa. Taannoin treeneissä Chris-sensei tokaisi minulle huvittuneena: "Don't look there, look here! We're not in Finland now!" Molemmat nauroimme asialle, eikä siinä toki ollut mitään tekemistä sen kanssa ollaanko missä maassa, vaan siitä, etten vaan osannut heti tehdä niin, kuin oli tarkoitus. Aloittelijan mieli mukana. Muutenkaan sillä ei ole kovasti väliä, mistä tulee tai kuka oma opettaja on, jos itse vaikka tekee virheen, ei se ole oman seuran tai oman maan opettajan vika, vaan tulee omasta osaamisesta tai osaamattomuudesta. :)

Dotonbori, jokiristeilylle menossa

Torstaina oli tosiaan Yoko-sensein dan-harjoitukset, perjantaina Chris-sensein asetekniikkaharjoitukset ja lauantaina Chris-sensein perusaikidoharjoitukset. Näistä käteen ja ajatuksiin jäi oikeastaan kaksi asiaa (toki paljon muutakin) tänne blogiin kirjoitettavaksi. Ensinnäkin sain kotiläksyksi Chris-senseiltä opetella erään Chiba-sensein miekkakatan. Kazuo Chiba shihan (8. dan) oli siis entinen O'Sensein uchideshi ja Birankai International -aikidoyhteisön perustaja. Chiba-senseille tärkeää oli se, että aikido on saavutettavaa kaikille, mutta myös se, että siinä säilyy kamppailulajimainen tyyli. Ja niin, se asekata! Se löytyy esim. tästä videolta. Kyseessä on kahdeksanosainen soolokata, jossa liikutaan shihonage-tyylisesti eri suuntiin. Voi olla liian kunnianhimoinen tavoite opetella se ensi perjantaiksi, mutta yritän päästä tuohon 1-4 asti edes. :) 

Toinen, mitä jäi mieleen näistä treeneistä oli keskustelu siitä, miten missäkin solmitaan hakama. Minulle kerrottiin, että tyyli, jossa hakaman takaosa nostetaan ylös ensin on ikään kuin "Iwama-tyyli" tai "maanviljeliöiden tyyli". Kuulemma "Tokio-tyylissä" hakaman etuosa solmitaan valmiiksi ja sen jälkeen vasta takaosa. Esim. tässä videolla näytetään se "Tokio-tyyli", jota täälläkin suositaan. Eipä siinä kovasti eroa ole, olen monesti käyttänyt tuota ensin mainittua "Iwama-tyyliä", koska sillä tyylillä saa hakaman pysymään paremmin, mutta täytyy ehkä ainakin kokeilla muutamat treenit tuota toista tyyliä.

Shinsekai, Osakan katuja

No niin, siinäpä aikidoasioita taas kerrakseen. Kuvissa sentään näette vähän muutakin, eli Osakaa. Siellä vierähti tosiaan la-su. Osaka on kyllä selkeästi enemmän Tokion kaltainen kaupunki kuin Kioto. Kiotosta tulee ennemmin mieleen vanhanaikainen pikkukaupunki, kun taas Osakasta ennemmin metropolimainen suurkaupunki. Ei sillä, täytyy sanoa, että viihdyn paremmin Kiotossa! Osakassa vierailimme tosiaan muun muassa näissä kohteissa: Umeda Sky Building tarjoaa futuristisen siluetin ja upeat 360 asteen näkymät Osakan ylle sen “kelluvasta puutarhasta”. Dotonbori sykkii neonvaloista, katuruoasta ja loputtomasta ihmisvirrasta, joka tekee alueesta Osakan energisimmän kohtaamispaikan. Osakan linna kohoaa puistomaisemasta historiallisena maamerkkinä, joka kertoo Toyotomi Hideyoshin aikakauden tarinaa. Shinsekai vie kävijänsä retrohenkiseen tunnelmaan, jossa Tsutenkaku-torni ja kushikatsu-ravintolat hallitsevat katukuvaa. Shitennoji on yksi Japanin vanhimmista buddhalaisista temppeleistä ja tarjoaa rauhallisen keitaan kaupungin keskellä. Isshin-ji tunnetaan Buddha-patsaistaan, jotka on valmistettu talletetuista vainaja-urnista.

Huomenna alkaa viimeinen Kioto-viikko! Luvassa on kuudet treenit ja hieman turisteilua. Kirjoittelen taas jossain vaiheessa viikkoa, joten siihen asti - kuulumisiin!

Mikko