Yume o oikakero

Tervehdys Osaka-Itamin lentokentältä! 

Matka Tokioon ja Hombu dojolle on siis alkanut, mutta ennen sitä, palataanpa viimeisiin päiviin ja Kioton jakson arviointiin ensin. Lähdin matkalle Suomesta tasan neljä viikkoa sitten, joten matkan puoliväli on jo enemmän kuin lähellä. 

Viimeisen kirjoitukseni jälkeen vierailimme muun muassa Nishiki Marketilla, joka on ikään kuin "Kioton keittiö". Se on pitkä kauppakäytävä, jossa myydään kauppahallimaisesti sekä raakoja että kypsiä ainesosia. Siellä, jos jossain näkee muun muassa mustekaloja ja muita perinteisiä japanilaisia ruoka-aineita ihan sellaisenaan. Nishiki Marketin lisäksi torstaina oli luvassa Okamoto-sensein dan-harjoitukset, joiden jälkeen luovutin hänelle kirjoittamani kiitoskirjeen ja toivoin palaavani vielä joskus uudelleen. Yoko-sensei totesi, että saan tulla takaisin milloin tahansa ja hänen viimeiset sanansa minulle olivatkin: "Keep growing!" (Pitkälle satakiloiselle miehelle se tosin voi tarkoittaa montaakin asiaa, heh. Mutta positiivisessa mielessä tietysti.) 

Yoko Okamoto -sensei ja allekirjoittanut

Torstaina kävimme myös Iiriksen kanssa laulamassa karaokea samaisessa paikassa, jossa kävimme Ilmarin kanssa. Omistaja muisti minut heti ja otti meidät niin hyvin vastaan. Jos joskus etsit illanviettopaikkaa Kiotossa, on Share HappineSS Karaoke Bar ehdoton suositus. Omistaja Raja on upea persoona. Iiriksen saattelin kotimatkalle Suomeen sitten myöhemmin lauantai-iltana.

Perjantaina oli luvassa sitten Chris-sensein asetreenit, joissa pääsin ainakin vähän näyttämään edistymistäni Chiba-sensein asekatassa. Olin oppinut vaiheet 1-4 ihan hyvin ja vaiheet 5-7 kohtalaisesti. Täytyy ehkä jatkaa sen opettelu loppuun, viimeistään Suomessa. Myös lauantaina oli Chris-sensein harjoitukset, joiden jälkeen sitten luovutin hänellekin kiitoskirjeen ja kiitin erityisesti aseharjoituksiin pääsystä. Samana päivänä eräs pitkäaikaisempikin harjoittelija, Alexander, oli viimeistä päivää, joten hyvästejä oli ilmassa enemmänkin. Aiemmin kirjoitinkin, että Kiotoon täytyy vielä palata, ja ehdottomasti olen edelleen samaa mieltä. Chris-sensein kanssa keskustelin Hombulle menosta ja hän totesi mielestäni osuvasti, että Hombu dojo on hyvä paikka harjoitella, muttei hyvä paikka oppia. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että siellä opettajat eivät opeta niin tarkkaan teknisiä yksityiskohtia, jolloin oppiminen pohjautuu toistoon ja harjoitteluun. 

Share HappineSS Karaoke Barin terveiset maailmalle

Keräsin tähän nyt vähän tunnuslukuja Kioton ajanjaksosta:

• 28 päivää Kiotossa (plus matkustuspäivä)
• 22 aikidoharjoitukset tatamilla
• 1 x Tomoko Kayser -sensei
• 2 x Wateru Hasegawa -sensei
• 7 x Chris Mulligan -sensei (+ 1 vain seurattu)
• 12 x Yoko Okamoto -sensei 
• noin 23 tuntia aikidoa
• ainakin 12 000 kulutettua kaloria tatamilla
• lähes 300 000 askelta ympäriinsä

Mitäs nyt sitten? Pari tuntia tämän kirjoituksen julkaisusta olenkin sitten jo toivon mukaan Tokiossa ja matkalla kohti seuraavaa majapaikkaa, joka sijaitsee Hyakuninchossa, lähellä Shin-Okuboa, joka on osa Shinjukun kaupunginosaa. Hombu dojolle matkaa tulee n. 2 km per suunta, eli vähemmän kuin Kiotossa, mutta enemmän kuin viimeksi Shinjukussa ollessani. Olen superiloinen, sillä ystäväni Konstamikko lupasi vuokrata minulle pyöränsä kuukaudeksi, se helpottaa liikkumista treeneihin ja takaisin ihan toden teolla: pyörällä ei mene kuin 5-10 minuuttia Hombulle. 

Chris Mulligan -sensei ja allekirjoittanut

Olen miettinyt kovasti, miten tekisin treenien suhteen Hombulla. Viimeksi menin vähän sillä asenteella, että kokeilen kaikkia opettajia ja menen vähän sinne sun tänne treeneihin. Nyt ajattelin, että voisin ehkä koittaa keskittyä niihin opettajiin, jotka viimeksi koin mielekkäimmiksi. Lueskelin vanhoja kirjoituksiani, ja sieltä nousi esiin tietysti Doshu Moriteru Ueshiba ja Dojo-cho Mitsuteru Ueshiba, mutta myös senseit Seki, Miyamoto, Yokota ja Osawa, kaikki shihaneita ja 8. dan vyöarvoiltaan. Lisäksi Hombun kalenterin ja oman kalenterin osalta treeniviikkoon mahtuisi ainakin Kuribayashi- tai Namba-senseiden treenit, jos tähän valintaan on jollakulla jotain näkemystä, niin kommentoikaa ihmeessä. Namba-sensein treeneissä kävinkin viimeksi kertaalleen. Mutta ainakin nyt tulevan viikon treenisuunnitelmassani lukee suurin piirtein luokkaa Doshu, Osawa, Dojo-cho, Yokota... ja niin edelleen. Tulevista Igarashi- ja Kobayashi-senseiden vierailuista kerronkin seuraavassa kirjoituksessa sitten lisää. 

Mutta nyt, lennon lähtöön on enää alle tunti, joten aika sulkea kone ja valmistautua tämän blogin nimikkopaikkaan siirtymiseen: Täältä tullaan Shinjuku!

Mikko