Kieru mono wa utsukushii

Terve kaikille!

Viimeisen kirjoituksen aika - ja pahoittelen, että se tulee normaalia pidemmän tauon jälkeen, mutta jos korvataan se sitten vaikka pidemmällä kirjoituksella. Viimeiset päivät menivät vauhdilla, joskin kyllä sitä on askeleitakin tullut otettua! Kirjoitetaan näistä päivistä näin aikido ja muu ohjelma rinnakkain.

Perjantaina suuntasimme Japanin Punaisen Ristin keskustoimistolle vierailulle. Samassa paikassa tuli käytyä viimeksikin, ja ovat kyllä huippuporukkaa. Sieltä suuntasimme Zōjō-jille, joka on historiallinen buddhalainen temppeli, ja se tunnetaan erityisesti Tokugawa-shōgunaatin sukuhautausmaana. Temppeli kertoo myös Tokugawa-klaanin merkittävästä roolista Japanin historiassa. Kyseinen klaani hallitsi Japania Edo-kaudella (1603–1868) shōgunaattina, keskittäen vallan sotilashallinnolle, rajoittaen ulkomaankauppaa ja luoden yli 250 vuotta kestäneen suhteellisen rauhan ja vakauden ajanjakson, joka päättyi Meiji-restauraation myötä keisarin vallan palauttamiseen. Perjantaina luulin myös suuntaavani Miyamoto-sensein harjoituksiin, mutta häntä tuurasikin Hiroyuki Namba -sensei (7. dan shihan). Namba-sensei ohjasi harjoitukset hyvin mielekkäällä tavalla: aina ensin tehtiin joku horjutus tai harjoite, jonka jälkeen siirryttiin tekniikkaan, johon tätä horjutusta tai harjoitetta sovellettiin. 

Viimeisiä iltoja Tokiossa

Lauantaina matkamme jatkui Fuji-puistoon, joka ei siis liity Fuji-vuoreen mitenkään. Siellä luvassa oli Ichiyo-kirsikkapuufestivaali, joka sisälsi tänä vuonna muun muassa tanssi- ja musiikkiesityksiä. Fuji-parkissa oli iloista ja kaikenikäistä väkeä, jotka pitivät piknikkiä ja nauttivat esityksistä. Oli myös lämpöennätys, kun Tokion huhtikuuta helli jopa +26 lämpötila! Lauantain aikidosta taas vastasi Yokota-sensei, joka ohjasi harjoitukset tyylilleen uskollisena: todella monessa tekniikassa hän käytti lyhyttä miekkaa tai puukkoa oikean liikeradan opettamiseen.

Sunnuntaina oli viikon aikidovapaapäivä, joskin askeleita tuli otettua noin 13 000, että ei sitä toimettomaksi jääty. Alkupäivä meni kaupoissa käydessä, illemmalla suuntasimme Meguro-joen varteen katsomaan viimeisiä yozakuroita, eli kirsikankukkien iltavalaistuksia. Olimme suunnitelleet menevämme lauantaina iltaa viettämään, mutta siirsimmekin sen sunnuntaille, eli lopulta löysimme itsemme T2 Shinjukusta, joka on eräs tunnetuista yökerhoista alueella. Pari tuntia ja yksi juoma riitti, koska...

Maanantaina aamulla aikaisin oli luvassa viimeiset aikidoharjoitukseni, jotka ohjasi Doshu Moriteru Ueshiba. Olin kysynyt lauantaina, josko saisin Doshun kanssa yhteiskuvan (sekin on Hombulla paperitöitä vaativa prosessi), ja se oli myönnetty, eli harjoitusten jälkeen pääsinkin naama hikisenä ja punaisena itse tien vartijan viereen poseeraamaan. Pari kuvaa ja kumarrukset, ei sen kummempaa, mutta hyvä muisto Hombun ajoista. Maanantaina suuntasimme myös Yasukuni-jinjalle, joka on Tokiossa sijaitseva shintolainen pyhäkkö, joka on omistettu Japanin sodissa kuolleiden muistolle. Syy vierailulle oli pyhäkön vuosittainen sumo-tapahtuma, jossa  tunnetut sumopainijat hieman epävirallisesti järjestivät vieraille ohjelmaa. Hienoa oli nähdä tätäkin lajia ihan livenä. Kävimme maanantaina myös syömäpuikkotyöpajassa, eli höyläsimme, hioimme ja öljysimme itsellemme matkamuistoksi syömäpuikot. Omiini kaiverrettiin katakanoilla Mikko. 

Yhteiskuva Doshun kanssa

Tänään tiistaina luvassa oli aamulento Nagoyaan. Matkasimme siis Naritan lentokentälle hitaammalla ja halvemmalla junalla. Itse lento oli mukava ja nopea, alle tunnin olimme ilmassa. Nagoyaan siirryimme siis siksi, että paluulento Suomeen lähtee täältä huomenna keskiviikkona myöhään illalla. Samalla on hyvä mahdollisuus tutustua tähän kaupunkiin: Nagoya on historiallisesti tärkeä kaupunki, joka kehittyi Edo-kaudella linnakaupungiksi Nagoyan linnan ympärille ja toimi keskeisenä hallinnon ja kaupan keskuksena. Nykyään se on yksi Japanin suurimmista teollisuuskaupungeista ja erityisen tunnettu autoteollisuudestaan, jossa Toyota on keskeisessä roolissa. Itse koen, että Nagoya on melko lailla Kioton kaltainen kaupunki, joten tänne oli siitäkin syystä mukava tulla. Tänään ehdimme käydä jo pari eri nähtävyyttä, kuten Osu-kannonin (buddhalaistemppeli) sekä Atsuta-shintopyhäkön. Atsuta on yksi Japanin tärkeimmistä shintolaisista pyhäköistä, ja sen sanotaan säilyttävän yhtä keisarillisen vallan kolmesta pyhästä aarteesta: miekka Kusanagi no Tsurugia, joka liittyy Japanin mytologiaan ja keisarilliseen perinteeseen. Miekan uskotaan olevan jumalallista alkuperää ja symboloivan keisarin valtaa sekä oikeutusta hallita. 

Huomiselle jäi paluulennon lisäksi vielä ainakin Nagoyan linna ja pari muuta lähialueen nähtävyyttä. Hieno matka alkaa tulla siis päätökseen, ja torstaina aamusta pitäisikin olla sitten jo tukevasti Suomen maanpinnalla. Seuraavaksi saatte samanlaisen yhteenvedon Tokiosta kuin aiemmin Kiotosta.

• 30 päivää Tokiossa
• 24 aikidoharjoitukset tatamilla
• 5 x Dojo-cho Mitsuteru Ueshiba
• 4 x Doshu Moriteru Ueshiba
• 4 x Hayato Osawa -sensei
• 4 x Takanori Kuribayashi -sensei
• 3 x Yoshiaki Yokota -sensei
• 1 x Tsuruzo Miyamoto -sensei (+ 1 katsottu treeni)
• 1 x Hiroyuki Namba -sensei
• 1 x Yasuo Kobayashi -sensei
• 1 x Kazuo Igarashi -sensei
• 1 aikidonäytös seurattu
• ainakin 14 000 kulutettua kaloria tatamilla
• lähes 350 000 askelta ympäriinsä

Kaiken kaikkiaan voidaan siis Kioto ja Tokio yhteen laskien todeta, että kahden kuukauden aikana kävin harjoittelemassa 46 aikidoharjoituksissa, katsoin kahdet harjoitukset ja seurasin yhden aikidonäytöksen. Eikä tämä elämä pelkkää aikidoa ole ollut, vaan onpa ollut upeaa päästä elämään tätä ajanjaksoa täällä nousevan auringon maassa.

Fuji-san

Mitäs nyt sitten? Viimeksi lopettaessani blogin kirjoittamista pari vuotta sitten annoin tässä kohtaa jonkin sortin ennustuksen, milloin palaan Japaniin ja mitä tekemään. Nyt uskallan ehkä sanoa, että varmasti vielä palaan, enkä usko, että siihen ainakaan kolmea vuotta tulee menemään. Kiotoon ja Okamoto-sensein dojolle on kova halu palata takaisin, sen lisäksi olisi mielekästä kokeilla Tokiossa harjoittelua niin, että kävisi Hombulla kolmesti viikossa ja esimerkiksi Igarashi-sensein Hashimoto Dojolla kolmesti viikossa. Tai sitten jotain ihan muuta, kuka tietää! Myös Ranskaan aikidon perässä lähtemistä olen miettinyt, mutta siitä ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia.

Nyt on hyvä hetki laittaa kynä taas pöydälle, kiittää teitä lukijoita myötäelämisestä ja palata normaaliin arkeen töiden, aikidon, crossin ja muun elämän kiireiden ohessa. Kuten eräs aikido-opettajani tapaa sanoa: michi wa tsuzuku - matka jatkuu!

Mikko