Mokuteki ni me o mukeru

Heippa taas!

Kiitos ensinnäkin lukuisista kommenteistanne, ne aina tuovat enemmän vuorovaikutteisen fiiliksen ja motivoivat myös kirjoittamaan. :) 

Käydään läpi vähän kulunutta kahta päivää. Eilinen aamu oli tosiaan hirmu aikainen, heräsin paikallista aikaa 5.40, eli Suomen aikaa siis 22.40! Nappasin kuuden pintaan lähtevän bussin kohti Nishijin Dojoa ja ensimmäistä zazenia ja ensimmäistä Okamoto-sensein treeniä. Zazeniin menoa kuvailisin osin jopa hieman taianomaiseksi, sillä aamu oli edelleen hämärä ja myös dojo pidettiin hämäränä. Dojolla oli vastassa eräs ohjaajista, Wataru Hasegawa -sensei (4. dan), joka opasti minua zazenissa. Ensin päälle vaihdettiin aikido-gi, jonka jälkeen alkoikin tarkat manööverit, joilla edettiin zazeniin. Ensin Hasegawa-sensei opasti, että dojolla kuljetaan niin, että vasen nyrkki on oikean kämmenen sisällä. Näin kävellään tatamin reunalle, suoraan shomenin (keskusta) eteen, ja kädet siirretään kämmenet vastakkain kumarrusasentoon, kyynärpäät vaakatasossa, ja kumarretaan. Sitten siirryttiin shomen-linjalta sivuun, kumarrettiin uudelleen ja käveltiin taas vasen nyrkki oikean kämmenen suojissa maassa olevien tyynyjen luokse. Ensin kumarrettiin tyynyn suuntaan, sitten keskustan suuntaan, sitten tyynyä pyöritettiin kierros ympäri, istuttiin sen päälle, ja sitten pyörittiin vielä tyynyn kanssa kierros niin, että kasvot olivat kohti seinää, poispäin keskustasta. Hasegawa-sensei opetti, että saa istua risti-istunnassa jalat kummin päin tahtoo, ja jos alkaa jalkoja sattua, saa vaihtaa asentoa. Kello 6.45 soitettiin dojon gongia kahteen kertaan ja zazen alkoi. Silmiä tuli pitää puoliksi auki ja käsiä tyypillisessä mokuso-asennossa, jossa avoimet kädet ovat päällekkäin sylissä, vasen käsi päällä. Tuo aamun 15 min zazen oli aivan sopivan mittainen, sillä vaikka aika sinänsä ei ollut pitkä, alkoivat tottumattomat jalat puutua jo 10 min kohdalla.

Auringonsäteitä lähellä Kiyomizu-deraa

Gongia kumautettiin uudelleen seitsemältä, jolloin manööverit tehtiin uudelleen, toisin päin, tyynyt pöyhittiin ja ne vietiin pois. Aikidon aika. Okamoto-sensei tervehti ennen treenien alkua lyhyesti, jonka jälkeen siirryimme sitten normaaleihin alkukumarruksiin. Noin 5-10 minuutin mittaiset alkulämmittelyt, jonka jälkeen siirryttiin harjoituksiin. Kyseessä olivat ns. all levels -harjoitukset, eli mukana oli kaikkia 6. kyusta korkeisiin opettaja-arvoihin. Treeneissä tehtiin Okamoto-sensein kaltaista perustekniikkaa hyvin pitkälti. Jos kiinnostaa, mitä tarkoitan hänen kaltaisellaan tekniikalla, katso vaikka tämä video, näitä erilaisia ikkyoita ja nikyoita on nyt harjoiteltu muun muassa. Käytännössä katsoen Okamoto-sensei liikkuu täsmällisesti ja käyttää keskustaa tehokkaasti. Okamoto-sensei kävi harjoituksissa tekemässä aika monelle, myös minulle pariin kertaan, ja olin myös kerran hänen ukenaan, kun hän näytti, mitä tehdään seuraavaksi. Hän kävi kysymässä minulta, mistä tulen ja kuka opettajani on ("or are you the teacher?"). Tähän kysymykseen oli muuten yllättävän vaikea vastata, kun eihän minulla ole Japanissa ketään varsinaista opettajaa, eikä Okamoto-sensei juuri tunne suomalaisia, vaikka olisivat korkea-arvoisia shihaneita. Onnistuin kuitenkin selittämään ja kerroin, ketkä japanilaiset opettajat yleensä Suomessa ovat käyneet ja vaikuttaneet. Myös treenien jälkeen lahjat olivat opettajalle ihan mieleen, vein Suomesta kahta eri suklaata ja salmiakkia. 

Harjoitusten jälkeen kävimme Ilmarin kanssa muun muassa Gion-alueella. Gion on Kioton perinteinen geishakaupunginosa, jossa on säilynyt monia vanhoja rakennuksia ja temppeleitä, kuten muun muassa Yasaka-shintopyhäkkö. Lisäksi kävimme upealla buddhalaistemppelillä, Kiyomizu-deralla. Turisteja oli kyllä melko paljon, vaikka tämä helmikuu ei ole millään tavalla sesonkiaikaa. Myös tänään jatkoimme hieman turisteilua, kun kävimme päiväsaikaan kävelemässä Fushimi Inari-taishan polun läpi, noin 4,5 kilometriä matkaa ja 250 m nousua kertyi, vähän yli 1,5 tuntia pienellä tauolla Inarivuoren huipulla. Keli oli vähän viileä, vain muutama aste plussan puolella, mutta ylämäkeen kävely piti lämpimänä.

Kun Fushimi Inari-taishaa käveli tarpeeksi pitkälle, olivat useimmat turistit jo luovuttaneet

Tänään illalla oli luvassa sitten kuulemma viikon suosituimmat treenit, eli Okamoto-sensein yudansha-harjoitukset. Yudansha tarkoittaa siis mustien vöiden harjoituksia. Harjoituksissa oli paljon porukkaa, mutta kyllä siellä mahtui tekemään. Nishijin Dojo ei ole erityisen mitenkään suuri dojo, sitä voisi verrata Suomessa keskikokoiseen harjoitussaliin, mutta Suomessa ne toki kumisevat aika usein paljon enemmän tyhjyyttään... Dan-harjoituksissa ei sinällään ollut mitään kovin erikoista, paitsi että teimme yhden tekniikan verran tantodoria, eli puukon pois ottoa. Edelleen Okamoto-sensei kävi useamman kerran kiertelemässä ja tekemässä minullekin tekniikkaa, ja voin sanoa, että on kyllä taitava aikidoka. Jokainen askel ja liike on harkittu ja tekniikka on täsmällistä ja voimakasta. Hänestä huomaa, että kovalla työllä ja osaamisella on kivunnut tiensä aikidomaailman huipulle. Okamoto-sensein ukena ei satu eikä irvistytä, vaan efekti on ennemminkin vau ja hups, kun jo löytää itsensä lattialta. 

Huomenna onkin taas eri tavalla jännittävä päivä, sillä olen menossa aamulla Kioton Budo Centerille aamupäivän harjoituksiin, jonka lisäksi sain luvan mennä illalla seuraamaan Chris Mulligan -sensein (7. dan shihan) aseharjoituksia. Jos hyvin käy, saan luvan osallistua myös näihin aseharjoituksiin jatkossa tulevien muutaman viikon ajan! Mutta niistä ja muista asioista sitten lisää seuraavassa kirjoituksessa. Suunnitteilla on muun muassa mennä Hozugawa-koskiristeilylle ja sääennustekin lupaa viikonlopulle hyvää. 

Terveisiä Suomeen!

Mikko