Anzuru yori umu ga yasushi

Hellurei! Pari päivää vierähti hirmu nopeasti ja nyt onkin jo sunnuntaiyö, melkein jo maanantain puolella, Japanin aikaa tätä kirjoitellessa. Ystäväni tosiaan saapui eilen Tokioon ja hänen kanssaan pyöriessä se aikidon ulkopuolinen aika onkin sitten tullut vietettyä.

Eilen pyörähdettiin Kabukichon alueella kävelyllä ja käytiin eräässä liukuhihnasushipaikassa syömässä. Käytiin myös eräässä kattoterassipaikassa drinkeillä ennen hotellille paluuta, maisemat öiseen Tokioon oli aika uskomattoman hienot. Tänään taas turisteiltiin kaupoilla ja pyörittiin yleisesti kaupungilla, käytiin taas sushilla ja illasta syömässä japanilaista currya. On ihan huippufiilis kävellä iltaöistä Tokion katua, kun kevyt viima on viileähkö, mutta ilma mukavan lämmin.

Kattoterassin drinkit ja maisema

Sitten oikeastaan siihen itse asiaan, eli vierailuuni Hashimoto Dojolla. Aamupalan jälkeen klo 8.15 maissa aloitin monivaiheisen siirtymisen metrolla ja junilla kohti Hashimotoa, eli Tokion länsilaitaa. Matka vei vaihtoineen ja kävelyineen pitkälti yli tunnin, olin perillä Dojon pihalla n. klo 9.40. Paikalle mennessä minua odotti kymmenisen harjoittelijaa, jotka ystävällisesti opastivat salin tavoille (esim. missä kohtaa kumarretaan) ja ohjasivat pukuhuoneeseen. Itse sensei tervehti myös reippaasti ja toivotti tervetulleeksi.

Kazuo Igarashi shihan (8. dan) aloitti aikidon 1964. Hänen pääasiallinen opettajansa on ollut Yasuo Kobayashi sensei, jonka luona tällä viikolla myös vierailin. Igarashi-sensei on ollut myös muiden nimekkäiden aikido-opettajien opissa, muun muassa O'Sensei Morihei Ueshiban. Igarashi-sensein Hashimoto Dojo perustettiin vuonna 1983. Sensei on opettanut paljon ulkomailla, myös Suomessa.

Igarashi-sensein harjoitukset olivat monella tapaa kovin erilaiset kuin Hombu Dojolla. Keiko oli enemmänkin tekninen, kun taas Hombulla painotetaan toistojen määrää. Pidin sensein harjoituksista erittäin paljon, niissä opeteltiin muun muassa voiman tuottamista ja sen ohjaamista haluttuun suuntaan, keskustan käyttöä ja niin edelleen. Tehtiinhän siinä myös paljon toistoja, mutta enemmänkin harjoitteiden muodossa kuin selkeästi perinteisiä aikidotekniikoita toistaen.

Igarashi-sensein Hashimoto Dojo

Harjoitusten jälkeen sain esittäytyä ja antaa tuliaiseni senseille. Harjoitusten jälkeen minulta tultiin kysymään, miten pitkään olen Tokiossa ja milloin tulisin uudelleen harjoittelemaan Igarashi Dojolle. Totesin käyväni Hombulla ja että Shinjukun alueelta on pitkä matka Hashimotoon. Hätähän ei ollut tämän näköinen, sillä minulle kerrottiin, että keskiviikkoaamuisin Igarashi-sensei ohjaa harjoitukset Shinjukun eräällä urheiluhallilla! Minulle tarjottiin kyytiä sinne ihan hotellin ovelta alkaen, vaikka matkaa onkin alle kilometri. Lupasin mennä, tosin vasta reilun viikon kuluttua, sillä olen nyt keskiviikkona pois Tokiosta.

Ollaan tosiaan menossa ti-ke kahden päivän reissulle Osakan ja Kioton suunnalle. Se on aivan liian vähän aikaa kahdelle upealle kaupungille, mutta koska pääasiallinen matkani tarkoitus nyt on harjoitella aikidoa Tokiossa, niin tähän on tyytyminen. Lupasin kertoa teille Tokiosta, joten tässä muutama fakta:

1. Tokio on maailman suurin metropolialue väkiluvultaan, ja siellä asuu yli 37 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien esikaupunkialueet. Tokion metropolialueen pinta-ala on noin 13 500 neliökilometriä. Vertailun vuoksi, Suomen pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) kattaa noin 770 neliökilometriä ja siellä asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä. Tokio on siis 18 kertaa suurempi pinta-alaltaan ja 31 kertaa suurempi väkiluvultaan kuin Suomen pk-seutu.
   
   
2. Tokio on yksi maailman johtavista taloudellisista keskuksista. Tokion pörssi on yksi maailman suurimmista pörsseistä markkina-arvoltaan, ja siellä sijaitsevat monet suuryritykset, kuten Toyota, Sony ja Mitsubishi. Tokio toimii myös tärkeänä keskuksena kansainväliselle liiketoiminnalle ja finanssialalle, ja kaupungissa on monia suurten pankkien ja finanssialan yritysten pääkonttoreita.
   
   
3. Tokio, aiemmin tunnettu nimellä Edo, on Japanin pääkaupunki vuodesta 1868, jolloin keisari Meiji siirsi pääkaupungin Kiotosta Tokioon Meiji-restauraation yhteydessä. Edo-kaudella (1603-1868) kaupunki oli Tokugawa-shōgunaatin keskus ja kasvoi merkittäväksi poliittiseksi ja kulttuuriseksi keskukseksi. Tokiossa on monia historiallisia nähtävyyksiä, kuten keisarillinen palatsi, joka sijaitsee entisen Edo-linnan paikalla, sekä vanhoja temppeleitä ja pyhäkköjä, kuten Sensō-ji-temppeli Asakusassa. Toinen tärkeä historiallinen paikka on Meiji-jingū-pyhäkkö, joka on omistettu keisari Meijille ja hänen vaimolleen keisarinna Shōkenille. Tokion historiaan kuuluu myös synkempiä jaksoja, kuten kaupungin tuhoutuminen suurelta osin toisessa maailmansodassa ja sen jälkeinen jälleenrakennus, joka on muokannut nykyisen modernin ja vilkkaan metropolin.

Kabukichon valotaulujen tekstejä ei aina kannata yrittääkään laittaa kääntäjään...

Se siitä Tokio-katsauksesta! Huomenna maanantaina ajattelin mennä uudelleen Yokota-sensein harjoituksiin, sillä niistä tykkäsin viimeksi kovasti. Toinen vaihtoehto on mennä Terumasa Hino shihanin (6. dan) päiväharjoituksiin, katsotaan. Tiistaina onkin suuntana aikaisimmat aamuharjoitukset ja sen jälkeen matka kohti Osakaa. Kirjoittelenkin tänne seuraavaksi vasta sitten siltä Osakan-Kioton-matkalta palattuani. 

Kivaa alkuviikkoa siis!

Mikko