Gukou yama-o utsusu

Terve taas!

Muutama päivä vierähtänyt viime tekstistä. Piti kirjoitella jo eilen illasta, mutta väsymys voitti, joten siirsin tälle päivää. Lähdetään liikkeelle taas aikidosta.

Sunnuntaina oli tosiaan ohjelmassa Hiroshi Tada shihanin (9. dan) Special Seminar. Tada-sensei on syntynyt Tokiossa vanhaan samuraisukuun ja aloitti alun perin perheensä jousiammunnan tyylin opettelun isänsä johdolla, ehti hän harrastaa myös karateakin. Vuonna 1950 hän alkoi harjoitella aikidoa Hombu Dojolla O'Sensei Morihei Ueshiban alaisuudessa. Tada-sensei on tunnettu myös Euroopassa, erityisesti Italiassa. Hän on kehittänyt ki no renma -menetelmän, harjoitusten tarkoituksena on ki-energian, eli elämänvoiman, käyttö ja kehittäminen. Ki no renma sisältää erilaisia hengitystekniikoita ja meditaatioharjoituksia, jotka auttavat parantamaan keskittymiskykyä, mielenhallintaa ja henkistä tasapainoa. Eräässä haastattelussa aikanaan Tada-sensei sanoi, että aikidoa tulisi harjoitella tunteja päivässä joka päivä, jotta siinä kehittyy. Eräänlainen vanhan kansan kovan luokan Sensei siis. 

Odaiban Tokyo-kirjaimet

Itse seminaarin teemana oli ki no nagare eli virtaavuus, sulavuus. Saavuin sunnuntaina Hombulle siinä 13.20 aikoihin, kun alkulämmittelyn piti alkaa 13.45 ja itse seminaarin 14.00. Jo 13.30 sali oli niin täynnä, etten ole koskaan sitä niin täytenä nähnytkään. Väkeä oli noin tuplasti normitreeneihin verrattuna ja 13.45 väkeä olikin varmaan jo triplasti. Istumarivejä oli noin 10 ja jokaisella rivillä noin 12 istujaa. Alkulämmittely oli lähinnä paikallaan venyttelyä, kun liikkuakaan ei voinut. Tada-sensei saapui saliin tasalta ja aloitti puheensa. Pääsin porukkaan, jossa oli englantia osaava Hombun harjoittelija. Hän käänsi meille ehkä ensimmäiset 5-10 minuuttia, mutta sitten hän totesi, että palaa asiaan myöhemmin (ei palannut). Sensei puhui aika korkean tason asioista, kuten yhteisestä universumista ja shintolaisuudesta. Puheosuus kesti noin tunnin, jona aikana me tosiaan vain istuimme ja kuuntelimme. Tada-senseillä oli moneen kertaan tapana viitata siihen, mitä "Ueshiba-sensei" teki tai sanoi ja aika usein elekielestä paljastuikin, mistä on kyse, vaikka kieltä ei ymmärtänyt. Myös harjoitteita pyrittiin tekemään samaan räjähtävään ja jatkuvaliikkeiseen tyyliin kuin O'Sensei oli tehnyt.

Odaiba Beach

Puheosuuden jälkeen oli vähän vaihtelevasti harjoitteita ja puhetta. Sanoisin, että pieniä harjoitteita aseilla ja ilman tehtiin ehkä 15 min kerrallaan, jonka jälkeen oli aina 15 min puhetta tai näyttämistä. Hiki ei ehtinyt tulla, sillä oli pakko harjoitella kagari-keikona, eli niin, että tehdään porukassa. Tämä kuvio jatkui aika lailla tasan viiteen asti, jolloin seminaarin oli tarkoitus loppua. Seminaari ei tosin loppunut, vaan vielä puolisen tuntia kuunneltiin senseitä ja tehtiin hengitysharjoituksia. Lopuksi pidetiin nimenhuuto ja otettiin seminaarikuva. Pääsin Hombulta ulos noin klo 18 ja vain aamupalan syöneenä alkoikin jo olla vähän nälkä. Sanotaan, että oli ainakin mieleenpainuva seminaari.

Eilen maanantaina kävin Makoto Ito shihanin (6. dan) treeneissä. Ito-sensei on hieman tavanomaista japanilaista pidempi, joten oli mielenkiintoista päästä hänen oppiinsa. Hänellä oli voimakas, mutta rennon ohjaileva tyyli. Treenattiin Konstamikon kanssa yhdessä ja sekin oli hauska kokemus. Tänään tiistaina olen menossa taas kengaku eli katsomaan harjoituksia. Harjoitukset ohjaa monelle suomalaiselle aikidokalle tuttu Yuji Oyama shihan (6. dan). Joku saattaa ihmetellä, miksi menen katsomaan, enkä treenaamaan, mutta se johtuu pitkälti siitä, että yritän palautua näistä muista treeneistä, jotta jaksan vielä huomenna ja ylihuomenna treenata ennen Suomeen paluuta.

Odaiban Vapaudenpatsas

Tulipa pitkä teksti jo pelkkää aikidoa! Kuvat kertovat varmaan turistiasioista eniten. Kävin esimerkiksi Odaiban tekosaarella. Odaiba rakennettiin alun perin 1850-luvulla Tokugawa-shogunaatin toimesta puolustustarkoituksiin Tokionlahden suojaksi. 1990-luvulla alue kehitettiin uudelleen moderniksi viihde- ja liikekeskukseksi osana Tokion kaupungin laajentumishanketta. Nykyään Odaiba onkin suosittu matkailukohde, joka tunnetaan futuristisesta arkkitehtuuristaan ja monipuolisista nähtävyyksistään. Käytiin myös Maid Cafessa! Maid Cafet ovat siis teemakahviloita, joissa tarjoilijat pukeutuvat palvelustytöiksi, eli "maideiksi", ja kohtelevat asiakkaita kuin he olisivat heidän "mestarinsa". Näiden kahviloiden ilmapiiri on tarkoitettu olemaan söpö ja viihdyttävä, ja niissä tarjotaan usein myös esityksiä, pelejä ja kaikenlaisia palveluja, kuten juomien koristelua. Aika uniikki japanilainen kokemus. 

Maid Cafen jäätelöannokset

Tänään vietin muutaman tunnin aikaa japanilaisessa kylpylätalossa. Kylpylöitä on kahdenlaisia, onsen ja sento riippuen siitä, onko kylpyvesi aitoa kuumista lähteistä saatavaa mineraalipitoista vettä. Monenlaisten sisä- ja ulkoaltaiden lisäksi kylpylässä oli tietysti sauna ja pesutilat. Hintaan kuului pyyhe ja kylpylävaatteet, joissa liikuttiin muulloin kuin kylvyssä ollessa - japanilaisethan muuten kylpevät ilkosillaan. Samassa talossa oli saatavilla mm. hierontoja, ruokaa, juomia, rentoutustiloja ja niin edelleen. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka. 

Jokaisen todellisen samurain ruoka - Samurai Mac

Huomenna aamutreenien jälkeen on luvassa yksi erittäin mielenkiintoinen ajanvietto - joten jatketaan taas parin päivän päästä!

Mikko