Hito no furi mite waga furi naose

Moi taas!

Pari päivää vierähti melko nopeasti - lähinnä aikidon merkeissä. Eilen torstaina kävin Hombulla iltapäivän harjoituksissa, joita ohjasi Hiroshi Fujimaki shihan (7. dan). Fujimaki-senseillä on hyväntuulinen ja vauhdikas tyyli. Hän oli myös kiinnostunut esimerkiksi minusta, mistä tulen ja kävi myös tekemässä minulle tekniikkaa ym. Toivotti tervetulleeksi. Jos aikaa olisi enemmän, ehdottomasti kävisin Fujimaki-sensein treeneissä jatkossakin! Harjoitusparina minulla oli pienikokoinen japanilainen nainen - tai no, hän oli japanilaiseksi ihan normaalikokoinen, mutta minuun verrattuna pieni. Hän oli tosi vakuuttava tapaus, sillä luonnollisesti hän oli nopea ja notkea, mutta hänellä oli myös hirmu hyvät kuzushit eli horjutukset. 

Vielä yksi kuva keskiviikon vierailulta Kobayashi Dojolle
Keskellä Suomessa harjoitellut Noriko

Tänään kävin alkuillan treeneissä, jotka ohjasi Tsuruzo Miyamoto shihan (8. dan). Miyamoto-sensei oli tavallaan perinteinen aikido-opettaja - paitsi ettei ollutkaan. Konstamikko-san sanoi hyvin ennen treenejä, että Miyamoto-sensei on vaativa ja opettaa asioita, joihin ei aina heti pääse kiinni. Tekniikat sinänsä olivat perusasioita, mutta niiden sisältö ja liikkuminen niissä olikin sitten eri juttu. Sama juttu, mielenkiintoista olisi oppia lisää hänenkin tyylistään, jos aikaa olisi! Vaikka olen täällä sen neljä viikkoa, eli ehdin kyllä harjoitella, niin syventyä ei kyllä ehdi. Moni Hombun länsimaalainen vakioharjoittelija on Japanissa yleensä kuukausia kerrallaan. Harjoittelin tänään taas sen saman belgialaisen kanssa, joka asuu Hombulla 6 kk ajan ja käy kaikissa päivän harjoituksissa.

Tokion (Edo) ja Japanin historiaa

Eilen en turistimielessä tehnyt juuri mitään. Kävin Iwatan budokaupassa ja ostin pienen aikidopyyhkeen. Lisäksi kävin paikallisessa ravintolassa ... syömässä pastaa. Jep. Tänään sen sijaan oli tarkoitus mennä Shinjukun alueella sijaitsevaan Samurai Museumiin, mutta se olikin suljettu, ehkä pysyvästi. Google kertoi kuitenkin, että Asakusan alueelta löytyisi Samurai Ninja Museum, johon matka sitten metrolla veikin. Ja voi jukra sentään, se vasta olikin paikka!

Samurain panssari koostuu monista osista ja niillä on jokaisella oma tarkoitus

Sisään astuessa ajattelin, että on aika kallis sisäänpääsymaksu: ¥3000 eli noin 18 €, verraten vaikka Tokion kansallismuseoon, joka maksoi ¥1000, eli noin 6 €. Syy hinnalle selvisi kuitenkin hyvin äkkiä, sillä ensimmäisenä sisään astuja ohjattiin pukemaan päällensä osittainen samurain asu. Asiakaspalvelija (joka oli muuten pukeutunut ninjaksi) alkoi siitä sitten ohjata sinua eri asentoihin ja ottaa sinusta valokuvia. Eipä siinä, seuraavaksi riisuttiin samuraipuku ja käteen annettiin "tehtävä", eli laminoitu paperi, johon piti löytää vastaukset viereisen huoneen historiakatsauksesta. Tätä ehdin tehdä ehkä juuri ja juuri riittävän ajan, eli noin 10 minuuttia, kunnes asiakaspalvelija tuli tiedustelemaan tehtävään vastausta, oikein vastaamalla sai pienen snacksin ja sen jälkeen sinut ohjattiinkin jo yläkertaan opastetulle kierrokselle. 

Tässä kuvassa taitaa olla iai, miekan vetäminen tupestaan vähän kesken...

Yläkerrassa samuraihenkinen sisustus jatkui ja paikalle ilmestyi hymyilevä, myös ninjaksi pukeutunut mies, joka alkoi meille paikalla oleville n. kahdeksalle turistille esitellä historiaa. Täytyy sanoa, että museosta tuli heti varmaan tuplaten parempi, kun opas selitti tauluista ja Japanin historiasta, aseista ja miekoista paljon lisää. Matka jatkui toiseen huoneeseen, jossa käytiin läpi vähän samuraiden nousua ja tuhoa ja yhteyksiä populaarikulttuuriin ja niin edelleen. 

Näistäkin kaikista opas osasi selittää oman tarinansa

Lopulta noustiin kolmanteen kerrokseen, joka oli ninja-teemainen. Ninjojen aseita ja pukeutumista käytiin hetki läpi, kunnes... aloitettiin shuriken- eli heittotähtiharjoittelu. Kyllä! Jokaiselle annettiin oma shuriken ja niitä piti alkaa heitellä viivan takaa seinään, joka oli päällystetty suojamateriaalilla ja jossa oli monia maalitauluja maalattuna. Harjoittelun jälkeen alkoi heittokisa. Kahden heittokisan jälkeen tuli kahden voittajan finaali ja niin vain minä jollain ihmeen tuurilla voitin sen kilpailun. Palkinnoksi sain heittämäni shurikenin. Ihan siis ihmeellisen hauska kokemus ja ilman muuta hintansa väärti!

Opas työn tohinassa

Huomenna lauantaina on taas aikidosta vapaa päivä, Ilmari tulee Tokioon ja kenties käydään illalla jossain, jos saadaan vielä aikaiseksi. Sunnuntaina täytyy klo 8 jälkeen suunnata Igarashi-sensein Hashimoto Dojolle, jonne onkin sitten yli tunnin matka. Siitä sitten sunnuntaina lisää - ja ajattelin myös, että voisin esitellä teille silloin vähän myös Tokiota.

Mikko

- Morihei Ueshiba -
aikidon kehittäjä