Tekstit

Ashita wa ashita no kaze ga fuku

Kuva
Hei kaikille vielä kerran! Tässä kirjoituksessa tiivistän vielä vähän yleisiä ohjeita sinulle, jotka haluaisit lähteä Japaniin harjoittelemaan aikidoa. Kirjoitin jo toukokuussa tämän blogin toisessa kirjoituksessa yleisohjeita matkalle lähtemiseen liittyen, joten perehdythän ensin siihen ( linkki kirjoitukseen ). Jos sinulla ei ole entuudestaan mieltymystä ketään japanilaista aikido-opettajaa kohtaan, tai jos oma opettajasi ei suosittele sinua kenenkään tietyn yksityisen opettajan dojolle, luontainen harjoituspaikka varmaankin olisi Aikikai Hombu Dojo. Se on Aikikai-tyylin keskus Tokiossa, jossa sekä aloittelijat että kokeneet harrastajat voivat harjoitella. Sen perusti aikidon luoja Morihei Ueshiba vuonna 1931, ja nykyään sitä johtaa hänen perheensä. Dojo on tunnettu perinteikkäästä opetuksestaan ja monipuolisesta yhteisöstään. Hombulla harjoittelee säännöllisesti paljon ulkomaisia harjoittelijoita. Tekoälyn näkemys Jos päätät lähteä Hombulle, sinun ei tarvitse ilmoittaa asiasta kenel

Jigō jitoku

Kuva
Moikka jälleen! Palataan vielä reissun jälkeisiin tunnelmiin ja summataan tässä kirjoituksessa yhteen kokemuksia Japanista - erityisesti nyt aikidon näkökulmasta. Tässä vähän lukuja neljän viikon matkastani: 4 viikkoa matkalla 24 tuntia aikidoa 20 päivää aikidoa 17 eri senseitä 3 eri dojoa 100 eri hyökkäysmuoto-tekniikka-yhdistelmää 10 000 poltettua kilokaloria tatamilla 5 eri pientä mustelmaa / kipukohtaa + lukematon määrä "onegai shimasu" & "arigatō gozaimasu" lausahduksia! Suomen kesä Tavoitteenani matkalle oli mm. oppia japanilaista tapaa harjoitella. Täytyy nyt ehkä kuitenkin todeta, että opin ainakin sen, ettei ole vain yhtä japanilaista tapaa harrastaa aikidoa. Tällä hyvin hataralla kokemuksellani voisin ehkä sanoa, että ero Hombun ja yksityisten dojojen välillä on kohtalaisen suuri. Hombun treenifilosofian voisi tiivistää klassiseen ja suoraviivaiseen aikidoon, jossa tärkeintä on harjoittelun määrä . Älkää ymmärtäkö väärin, teknisellä osaamisella on iso

Masakatsu agatsu

Kuva
Moikka taas ja terveisiä kotimatkalta! Tähän alkuun totean, että vaikka tämä matkani on päätöksessä, tulee tähän blogiin vielä 1-2 kirjoitusta tässä viikon aikana. Teen koontia ja "lessons learned" ym. tästä matkasta, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa vielä hetki seurata. Hakone Aloitetaan tällä kertaa muista kuin treeniasioista. Kuten viime kirjoituksessa lupailin, keskiviikkoaamuna nappasimme junan kohti Hakonea. Hakone on kaupunki Japanissa, Kanagawan prefektuurissa, joka tunnetaan erityisesti kauniista maisemistaan ja kuumista lähteistään. Se sijaitsee Fuji-Hakone-Izu-kansallispuistossa ja on suosittu matkakohde. Hakone tarjoaa monia nähtävyyksiä, kuten Ashi-järven, Hakone Shrine -pyhäkön ja Hakone Open-Air Museum -taidemuseon. Lisäksi alueella on mahdollisuus nauttia kauniista näkymistä kohti Fuji-vuorta. Alue on myös vulkaaninen. Hakonen tulivuori on osa Fuji-Hakone-Izu-kansallispuistoa ja se on vulkaanisesti aktiivinen alue. Hakonen tulivuori koostuu useista vulkaan

Gukou yama-o utsusu

Kuva
Terve taas! Muutama päivä vierähtänyt viime tekstistä. Piti kirjoitella jo eilen illasta, mutta väsymys voitti, joten siirsin tälle päivää. Lähdetään liikkeelle taas aikidosta. Sunnuntaina oli tosiaan ohjelmassa Hiroshi Tada shihanin (9. dan) Special Seminar. Tada-sensei on syntynyt Tokiossa vanhaan samuraisukuun ja aloitti alun perin perheensä jousiammunnan tyylin opettelun isänsä johdolla, ehti hän harrastaa myös karateakin. Vuonna 1950 hän alkoi harjoitella aikidoa Hombu Dojolla O'Sensei Morihei Ueshiban alaisuudessa. Tada-sensei on tunnettu myös Euroopassa, erityisesti Italiassa. Hän on kehittänyt ki no renma -menetelmän, harjoitusten tarkoituksena on ki-energian, eli elämänvoiman, käyttö ja kehittäminen. Ki no renma sisältää erilaisia hengitystekniikoita ja meditaatioharjoituksia, jotka auttavat parantamaan keskittymiskykyä, mielenhallintaa ja henkistä tasapainoa. Eräässä haastattelussa aikanaan Tada-sensei sanoi, että aikidoa tulisi harjoitella tunteja päivässä joka päivä,

Ku areba raku ari

Kuva
Moi taas!  Pari päivää vierähtänyt viime kirjoituksen jälkeen, joten kerrataanpa, mitä viime päivinä on tapahtunut. Torstaina suuntasin ilta-aikidoon ja harjoitukset ohjasi Hombun opettaja Yukimitsu Kobayashi shihan (7. dan). Kobayashi on melko yleinen sukunimi, joten todennäköisesti hän ei ole ainakaan suoranaisesti sukua sille Kobayashin suvulle, jolla kävin vierailemassa. Harjoitukset olivat hyvät ja opettavaiset, ei siitä sen enempää. Perjantain treenit ohjasi Shoji Seki shihan (8. dan). Seki-senseillä oli myös todella hyvä opetustyyli, hän opetti teknisiä asioita ja kävi kiertämässä porukoiden luona ja tekemässä tekniikkaa halukkaille. Ei tarvinnut välttämättä itse paahtaa ihan koko treeniä täysillä, kun sai hetkittäin myös vain seurata. Minulla oli tässä keikossa parina eräs aikidon valkoisen vyön omaava henkilö, mikä on Hombulla harvinaista, siellä on lähes kaikki hakamallisia. Hänellä oli kuitenkin tietynlaista voimaa, liikkuvuutta ja päättäväisyyttä, vaikka tekniikka ei ollu

Ten wa mizukara tasu kuru mono o tasu ku

Kuva
Moikka! Ja terveisiä lennolta Osaka-Kansain lentokentältä Tokio-Hanedalle! Parin päivän pikavisiitti Osakaan ja Kiotoon on nyt takana, mutta ensin pari sanaa tätä edeltäneistä aikidoharjoituksista. Maanantaina kävin kuitenkin Terumasa Hino shihanin (6. dan) harjoituksissa, jotka olivat kyllä oikein hyvät! Hino-sensei oli helposti lähestyttävä, taitava ja lämminhenkinen. Hän kävi tekemässä minulle tekniikkaa ja kehui ukewazaani, mikä on näin länsimaiselle taapertajalle aika kiitollinen toteamus. Tiistaina aamutreenit piti olla Dojo-chon ohjaamat, mutta Waka-Sensein ollessa Euroopassa opetusmatkalla harjoitukset ohjasikin Doshu. En valita yhtään, oli hyvät harjoitukset ja Doshu kävi taas pari sanaa vaihtamassa. Minulla oli myös hyvät harjoitusparit, ja kuten Konstamikko on pariin kertaan sanonut, niin vähintään puolet treenien "hyvyydestä" tuleekin parista. Pikaisen aamupalan jälkeen tiistaiaamuna suunta olikin sitten Tokio-Hanedan lentokentälle ja sieltä tunnin lento kohti Os

Anzuru yori umu ga yasushi

Kuva
Hellurei! Pari päivää vierähti hirmu nopeasti ja nyt onkin jo sunnuntaiyö, melkein jo maanantain puolella, Japanin aikaa tätä kirjoitellessa. Ystäväni tosiaan saapui eilen Tokioon ja hänen kanssaan pyöriessä se aikidon ulkopuolinen aika onkin sitten tullut vietettyä. Eilen pyörähdettiin Kabukichon alueella kävelyllä ja käytiin eräässä liukuhihnasushipaikassa syömässä. Käytiin myös eräässä kattoterassipaikassa drinkeillä ennen hotellille paluuta, maisemat öiseen Tokioon oli aika uskomattoman hienot. Tänään taas turisteiltiin kaupoilla ja pyörittiin yleisesti kaupungilla, käytiin taas sushilla ja illasta syömässä japanilaista currya. On ihan huippufiilis kävellä iltaöistä Tokion katua, kun kevyt viima on viileähkö, mutta ilma mukavan lämmin. Kattoterassin drinkit ja maisema Sitten oikeastaan siihen itse asiaan, eli vierailuuni Hashimoto Dojolla. Aamupalan jälkeen klo 8.15 maissa aloitin monivaiheisen siirtymisen metrolla ja junilla kohti Hashimotoa, eli Tokion länsilaitaa. Matka vei vaih