Savosta Shinjukuun 2024

Moikka jälleen! Palataan vielä reissun jälkeisiin tunnelmiin ja summataan tässä kirjoituksessa yhteen kokemuksia Japanista - erityisesti nyt aikidon näkökulmasta. Tässä vähän lukuja neljän viikon matkastani: 4 viikkoa matkalla 24 tuntia aikidoa 20 päivää aikidoa 17 eri senseitä 3 eri dojoa 100 eri hyökkäysmuoto-tekniikka-yhdistelmää 10 000 poltettua kilokaloria tatamilla 5 eri pientä mustelmaa / kipukohtaa + lukematon määrä "onegai shimasu" & "arigatō gozaimasu" lausahduksia! Suomen kesä Tavoitteenani matkalle oli mm. oppia japanilaista tapaa harjoitella. Täytyy nyt ehkä kuitenkin todeta, että opin ainakin sen, ettei ole vain yhtä japanilaista tapaa harrastaa aikidoa. Tällä hyvin hataralla kokemuksellani voisin ehkä sanoa, että ero Hombun ja yksityisten dojojen välillä on kohtalaisen suuri. Hombun treenifilosofian voisi tiivistää klassiseen ja suoraviivaiseen aikidoon, jossa tärkeintä on harjoittelun määrä . Älkää ymmärtäkö väärin, teknisellä osaamisella on iso

Moikka taas ja terveisiä kotimatkalta! Tähän alkuun totean, että vaikka tämä matkani on päätöksessä, tulee tähän blogiin vielä 1-2 kirjoitusta tässä viikon aikana. Teen koontia ja "lessons learned" ym. tästä matkasta, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa vielä hetki seurata. Hakone Aloitetaan tällä kertaa muista kuin treeniasioista. Kuten viime kirjoituksessa lupailin, keskiviikkoaamuna nappasimme junan kohti Hakonea. Hakone on kaupunki Japanissa, Kanagawan prefektuurissa, joka tunnetaan erityisesti kauniista maisemistaan ja kuumista lähteistään. Se sijaitsee Fuji-Hakone-Izu-kansallispuistossa ja on suosittu matkakohde. Hakone tarjoaa monia nähtävyyksiä, kuten Ashi-järven, Hakone Shrine -pyhäkön ja Hakone Open-Air Museum -taidemuseon. Lisäksi alueella on mahdollisuus nauttia kauniista näkymistä kohti Fuji-vuorta. Alue on myös vulkaaninen. Hakonen tulivuori on osa Fuji-Hakone-Izu-kansallispuistoa ja se on vulkaanisesti aktiivinen alue. Hakonen tulivuori koostuu useista vulkaan

Terve taas! Muutama päivä vierähtänyt viime tekstistä. Piti kirjoitella jo eilen illasta, mutta väsymys voitti, joten siirsin tälle päivää. Lähdetään liikkeelle taas aikidosta. Sunnuntaina oli tosiaan ohjelmassa Hiroshi Tada shihanin (9. dan) Special Seminar. Tada-sensei on syntynyt Tokiossa vanhaan samuraisukuun ja aloitti alun perin perheensä jousiammunnan tyylin opettelun isänsä johdolla, ehti hän harrastaa myös karateakin. Vuonna 1950 hän alkoi harjoitella aikidoa Hombu Dojolla O'Sensei Morihei Ueshiban alaisuudessa. Tada-sensei on tunnettu myös Euroopassa, erityisesti Italiassa. Hän on kehittänyt ki no renma -menetelmän, harjoitusten tarkoituksena on ki-energian, eli elämänvoiman, käyttö ja kehittäminen. Ki no renma sisältää erilaisia hengitystekniikoita ja meditaatioharjoituksia, jotka auttavat parantamaan keskittymiskykyä, mielenhallintaa ja henkistä tasapainoa. Eräässä haastattelussa aikanaan Tada-sensei sanoi, että aikidoa tulisi harjoitella tunteja päivässä joka päivä,

Moi taas!  Pari päivää vierähtänyt viime kirjoituksen jälkeen, joten kerrataanpa, mitä viime päivinä on tapahtunut. Torstaina suuntasin ilta-aikidoon ja harjoitukset ohjasi Hombun opettaja Yukimitsu Kobayashi shihan (7. dan). Kobayashi on melko yleinen sukunimi, joten todennäköisesti hän ei ole ainakaan suoranaisesti sukua sille Kobayashin suvulle, jolla kävin vierailemassa. Harjoitukset olivat hyvät ja opettavaiset, ei siitä sen enempää. Perjantain treenit ohjasi Shoji Seki shihan (8. dan). Seki-senseillä oli myös todella hyvä opetustyyli, hän opetti teknisiä asioita ja kävi kiertämässä porukoiden luona ja tekemässä tekniikkaa halukkaille. Ei tarvinnut välttämättä itse paahtaa ihan koko treeniä täysillä, kun sai hetkittäin myös vain seurata. Minulla oli tässä keikossa parina eräs aikidon valkoisen vyön omaava henkilö, mikä on Hombulla harvinaista, siellä on lähes kaikki hakamallisia. Hänellä oli kuitenkin tietynlaista voimaa, liikkuvuutta ja päättäväisyyttä, vaikka tekniikka ei ollu

Moikka! Ja terveisiä lennolta Osaka-Kansain lentokentältä Tokio-Hanedalle! Parin päivän pikavisiitti Osakaan ja Kiotoon on nyt takana, mutta ensin pari sanaa tätä edeltäneistä aikidoharjoituksista. Maanantaina kävin kuitenkin Terumasa Hino shihanin (6. dan) harjoituksissa, jotka olivat kyllä oikein hyvät! Hino-sensei oli helposti lähestyttävä, taitava ja lämminhenkinen. Hän kävi tekemässä minulle tekniikkaa ja kehui ukewazaani, mikä on näin länsimaiselle taapertajalle aika kiitollinen toteamus. Tiistaina aamutreenit piti olla Dojo-chon ohjaamat, mutta Waka-Sensein ollessa Euroopassa opetusmatkalla harjoitukset ohjasikin Doshu. En valita yhtään, oli hyvät harjoitukset ja Doshu kävi taas pari sanaa vaihtamassa. Minulla oli myös hyvät harjoitusparit, ja kuten Konstamikko on pariin kertaan sanonut, niin vähintään puolet treenien "hyvyydestä" tuleekin parista. Pikaisen aamupalan jälkeen tiistaiaamuna suunta olikin sitten Tokio-Hanedan lentokentälle ja sieltä tunnin lento kohti Os

Hellurei! Pari päivää vierähti hirmu nopeasti ja nyt onkin jo sunnuntaiyö, melkein jo maanantain puolella, Japanin aikaa tätä kirjoitellessa. Ystäväni tosiaan saapui eilen Tokioon ja hänen kanssaan pyöriessä se aikidon ulkopuolinen aika onkin sitten tullut vietettyä. Eilen pyörähdettiin Kabukichon alueella kävelyllä ja käytiin eräässä liukuhihnasushipaikassa syömässä. Käytiin myös eräässä kattoterassipaikassa drinkeillä ennen hotellille paluuta, maisemat öiseen Tokioon oli aika uskomattoman hienot. Tänään taas turisteiltiin kaupoilla ja pyörittiin yleisesti kaupungilla, käytiin taas sushilla ja illasta syömässä japanilaista currya. On ihan huippufiilis kävellä iltaöistä Tokion katua, kun kevyt viima on viileähkö, mutta ilma mukavan lämmin. Kattoterassin drinkit ja maisema Sitten oikeastaan siihen itse asiaan, eli vierailuuni Hashimoto Dojolla. Aamupalan jälkeen klo 8.15 maissa aloitin monivaiheisen siirtymisen metrolla ja junilla kohti Hashimotoa, eli Tokion länsilaitaa. Matka vei vaih

Moi taas! Pari päivää vierähti melko nopeasti - lähinnä aikidon merkeissä. Eilen torstaina kävin Hombulla iltapäivän harjoituksissa, joita ohjasi Hiroshi Fujimaki shihan (7. dan). Fujimaki-senseillä on hyväntuulinen ja vauhdikas tyyli. Hän oli myös kiinnostunut esimerkiksi minusta, mistä tulen ja kävi myös tekemässä minulle tekniikkaa ym. Toivotti tervetulleeksi. Jos aikaa olisi enemmän, ehdottomasti kävisin Fujimaki-sensein treeneissä jatkossakin! Harjoitusparina minulla oli pienikokoinen japanilainen nainen - tai no, hän oli japanilaiseksi ihan normaalikokoinen, mutta minuun verrattuna pieni. Hän oli tosi vakuuttava tapaus, sillä luonnollisesti hän oli nopea ja notkea, mutta hänellä oli myös hirmu hyvät kuzushit  eli horjutukset.  Vielä yksi kuva keskiviikon vierailulta Kobayashi Dojolle Keskellä Suomessa harjoitellut Noriko Tänään kävin alkuillan treeneissä, jotka ohjasi Tsuruzo Miyamoto shihan (8. dan). Miyamoto-sensei oli tavallaan perinteinen aikido-opettaja - paitsi ettei ollu

Terve taas! Täällä aurinkoinen keskiviikkopäivä kääntyy kohti iltaa, kun tätä kirjoittelen. Suomeen verrattuna täällä muuten ilta pimenee hyvin nopeasti, ikään kuin joku sammuttaisi valot. Viime kuuleman jälkeen olen käynyt Hombulla Takeshi Kanazawa shihanin (7. dan) treeneissä sekä nyt tänään Aikido Kobayashi Dojolla Kodairassa. Kanazawa-sensei oli myös hirmu hyvä opettaja, sillä Hombulle ominaisen vauhdikkaan treenaamisen lisäksi hän myös näytti ja ohjasi hyvin harjoitusten aikana. Nämä harjoitukset jäävät lämpimästi kyllä mieleen. Enemmän kerrottavaa on kuitenkin tänäisestä vierailusta Kodaira Dojolle. Sinne pääseminen vaati ensin hieman matkustamista, sillä ensin piti kävellä hotellilta n. 1 km ja matkustaa sitten junalla n. 30 min matka Kodairan asemalle. Asemalta Kodaira Dojolle oli vielä noin 1,5 kilometrin kävely. Aurinko paahtoi muuten siihen malliin, että tiesi kävelleensä.  Harjoitusporukka Kodaira Dojolla. Keskellä soshihan. Yasuo Kobayashi soshihan (8. dan) on Aikido Koba

Moi ja hyvää sunnuntaita! Ensimmäinen Japani-viikko on nyt takana ja vajaa 3 viikkoa vielä edessä. Sen tietää jo nyt varmaksi, että aika tulee menemään todella nopeasti.  Yöllinen Kabukicho / Shinjuku Viime kirjoituksen jälkeen totesin, että on varmaan parempi pitää yksi aikidovapaapäivä. Liikuttua tulee muuten sen verran paljon, että vaikka mihin tahtiin söisi ja hyvinkin nukkuisi, niin hiemanhan tuo jo alkaa länsimaisia luita kolottaa. Polvien lisäksi paljosta kävelystä särki myös hieman nilkat, joten perjantai aikidovapaana teki ihan hyvää. Tuntui itse asiassa tosi pitkältä ajalta, kun torstaiaamun jälkeen seuraava treeni oli vasta lauantai-iltapäivänä. Tokyo Tower Lauantain keiko oli tähän astisista ehdottomasti paras. Harjoituksen ohjasi Yoshiaki Yokota shihan (8. dan) ja kyseinen sensei oikeasti osasi opettaa . Yleisesti ottaen Hombulla pitkälti vain opettaja lyhyesti näyttää ja sen jälkeen harjoitellaan 10 min. Opettaja usein kyllä kiertää, mutta pysähtyy neuvomaan vain yksittä